Viime viikolla meillä vietettiin syyslomaa ja tällä kertaa sitä vietettiin hyvin pienimuotoisesti. Eskarilainen teki tänään läksyn jossa piti piirtää syysloman tekemisiä. Tyttö piirsi kodin, oman huoneen sänkyineen sekä keittiön jossa istuttiin syömässä spagettia. Keittiössä oli myös kissa joka etsi juustoa. Eli kotona oltiin, nukuttiin ja syötiin. Kissakin talossa viikon oli sillä kesällä muuttanut tyttö tuli kissoineen meille lomalle. Tosi kivaa että pois muuttaneet tulevat meille kuin kotiinsa. Kotihan tämä heille on ja ovat aina tervetulleita.
Kotona vietettyyn lomaan oli syynä se että nyt halusin tarjota ysiluokkalaiselle sellaisen loman jonka hän haluaa. Eli olla omassa huoneessa kännykkä kourassa, tietokoneen ääressä ja mahdollisesti rakennella jotain legoista. Sen verran pojan piti huoneesta poistua että yhden päivän vietti äitinsä luona. Minä vein ja illalla tuli kotiin linja-autossa. Nyt ei poika valittanut että joutuu tekemään sitä ja tätä. Ei tarvinnut tehdä, en patistellut edes hampaiden pesuun jos ei itse sitä älynnyt.
Me aikuiset sentään lomailtiin vuorokauden verran. Kun tyttö oli kotona niin päätettiin ottaa pieni irtiotto ja lähteä kansallismaisemaa katsomaan. Ei sitä juuri näkynyt koska oli niin sumuista mutta ei se meitä haitannut. Ulkoiltiin, lilluttiin kylpylässä, syötiin pitkän kaavan mukaan ja nautittiin hotellihuoneen hiljaisuudesta. Teki todella hyvää sillä siitä on pitkä aika kun olemme olleet yön pois kotoa. Yksi päiväkin vietettiin kirppareita kierrellen kun Tättähäärä oli kaverin luona kylässä. Sen verran kaukana oli että ei viitsitty välillä kotiin ajaa vaan hyödynnettiin aika shoppailuun ja syömiseen.
Syksy on ollut todella kaunista aikaa ja monta kertaa on eväsreppu pakattu ja lähdetty ulkoilemaan. Yllättävän pitkiä lenkkejä jaksaa Tättähäärä kävellä ja välillä olen jopa itsestäni ylpeä. Painoa on aivan liikaa ja tuntuukin että tämän massan liikuttaminen vaatii paljon voimia. Mutta sitten kun istun nuotiolla paistamassa makkaraa niin olen onnellinen että viitsin lähteä. Mikään ei ole niin hyvä voimanlähde kun syksyinen luonto.
Nyt eletään sitten arkea ja hyvin se lähti sujumaan. Tänään soi puhelinkin töiden merkeissä ja nyt mietitään mitä tehdään. Olen joskus ilmoittanut että me voisimme harkita myös pitkäaikaista lasta ja nyt sitten kysyttiin että olisiko mahdollista ottaa kotiin pitkäaikainen sijoitettu. Tämä vaatii nyt mietintää ja syvällisiä keskusteluja aikuisten kesken ja sen jälkeen juttutuokiot lasten kanssa. Minun ensimmäinen ajatus oli että ei ja yleensä luotan intuitiooni. Päivän olen asiaa mielessäni pohdiskellut ja ei on edelleen hyvin voimakas tunne. Avopuolison ajatuksia en tiedä sillä hän miettii asioita omassa mielessään ja tuo ne julki sitten myöhemmin. Omalla tavallaan lapsi olisi hyvä lisä meidän porukkaan ja luulen että Tättähäärä olisi innoissaan. Mutta ysiluokkalainen mietityttää ja mietin myös itseäni tosi paljon. Jotenkin nyt on minulla päällimmäisenä ajatuksena lyhytaikainen sijaisvanhemmuus ja siihen on panostettu myös huonejärjestelyillä ja kaikella muullakin. Pitkäaikainen toisi mukanaan tietyn vakaan toimeentulon ja tutun arjen jota jossain vaiheessa pystyttäisiin viiden hengen perheenä elämään. Tuon tutun ja tylsän arjen luomiseen menee aikaa kun lähdetään luomaan alusta yhteinen arki johon tulee täysin uudet viranomaiset, uusi lääni, uusi terveydenhoitopaikka, uudet biosukulaiset jne jne. Asia on nyt mietintämyssyssä ja loppuviikosta meidän on sanottava että jatketaanko neuvotteluja vai ei. Siihen asti mietitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti