Vanhimman sijoitetun kohdalla adoptioajatus heräsi jo pojan ollessa pieni. Poika itse halusi saman sukunimen kuin meillä ja olisi halunnut että hänet adoptoidaan. Hän kysyi asiasta biovanhemmiltaan mutta vanhemmat eivät adoptioon suostuneet. Asia jäi silloin mutta täysi-ikäisyyden jälkeen asiasta on aina silloin tällöin juteltu. Pari viikkoa sitten poika itse sanoi että voitaisiinko me tehdä se adoptiohakemus. Hän tuntee olevansa minun ja ex-mieheni lapsi ja hänen ainoat kiintymyssuhteensa on meidän perheekseen. Me olemme hänelle äiti ja isä.
Nyt olemme jo näin pitkällä että hakemus adoption vahvistamiseksi on tehty ja se lähtee ensin ex-miehelle allekirjoitettavaksi ja sieltä se jatkaa matkaansa käräjäoikeuteen. Sitten vain odottelemme ja toivottavasti minä olen jonain päivänä ihan virallinen ÄITI enkä vain sijaisäiti. Toivossa on hyvä elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti