Hetkiä keittiönpöydän ääressä

Laitoin aamupäivällä lounasta ja neiti Tättähäärä valitti ettei hänellä ole mitään tekemistä. Yhtä äkkiä muistin että voitaisiin kirjoittaa kirje tytön syntymäisälle ja tyttö voisi piirtää jotain. Sanoin että piirrä isälle jotain kivaa. Ei tarvinnut tyttöä kahdesti käskeä kun haki huoneestaan paperia ja värikynät. Istui sitten keittiönpöydän ääreen piirtämään. Samalla hän muisteli sitä miten hän on ihan pienenä asunut syntymäisän ja -äidin kanssa. Juteltiin sitten siitä miten hän tuli meille ihan pienenä vauvana, lähti sitten vanhempien kanssa ja tuli takaisin meille vähän yli 1 vuotiaana. Muisteltiin sitten yhdessä isää ja tyttö sanoi että en minä oikein muista miltä minun isä näyttää kun en ole häntä pitkään aikaan nähnyt. Lupasin että sitten kun ruoka on laitettu niin kaivellaan valokuvat esiin ja katsotaan miltä isä näytti silloin kun hänet viimeksi tapasimme. Samalla kun tyttö kuvaansa piirsi niin minä ajattelin isää. On tosi kiva että isä pitää yhteyttä mutta yhteyttä hän pitää vain silloin kun on paikassa missä ovet ovat visusti kiinni. Heti kun ovet avautuvat niin tyttö unohtuu. Monta kertaa on yritetty palaveria järjestää ja tapaamisia sopia mutta koskaan ne eivät ole toteutuneet.  Isä on lähettänyt tytölle paljon kortteja ja kaikki kortit on laitettu tytön huoneessa vaatekomeron oveen. Niitä tyttö katselee ja isää muistelee. Siinä keskustelun lomassa kuvakin tuli valmiiksi. Kuvassa on lintuja ja revontulia.  Kirje on vielä kirjoittamatta koska minä sen kirjoitan ja olen tässä päivän mittaan miettinyt sanoja jotka kirjeeseen laitan. Ensin kirjoitan asioita tytön elämästä ja arjesta mutta loppuun ajattelin kauniilla sanoilla muotoilla sen että sen yhteyden soisin jatkuvan myös sitten kun isä aikaansa siviilissä viettää.

Alkuillasta tytöllä ei ollut taas mitään tekemistä eikä teinit häntä seuraansa huolineet joten kaivelimme prinsessa-pelin esiin ja pelasimme kahdestaan. Ja senhän tietää kummalla meistä kahdesta on enemmän prinsessa tietämystä. 

Nyt on pääsiäispyhät ohi ja virittäydymme arkeen.  Sen verran lomaa suunnittelin että kävin varaamassa majoituksen Imatralta. Sen verran isästä ja mummosta tänään juteltiin että päätin järjestää reissun mummoa tapaamaan. Majoitus on nyt varattu ja reilun parin viikon päästämme suuntamme Tättähäärän ja tämän perheen toisen aikuisen kanssa Imatran kylpylään. Kyläillään mummon luona ja toivottavasti saamme mummosta seuraa myös kylpylään. Ja jos ei kylpylään niin ainakaan lounaalle meidän kanssa. On ihanaa kun lapsella on mummo joka tykkää hänestä ja hyväksyy meidät hänen vanhemmikseen.