Viikonloppu oli meillä aurinkoinen lämmin. Ja kun aurinko paistaa niin on pakko lähteä luontoon voimia keräämään. Kesän ja syksyn tavoitteena on ollut tutustua lähellä oleviin luontokohteisiin ja nyt oli vuorossa Hiidenportin kansallispuisto. Netistä katsoin että siellä on meille sopivan pituinen Hiidenkierros joten eväät reppuun ja ipanat autoon. Kasiluokkalainen omaan tuttuun tyyliinsä vastusteli lähtöä mutta Tättähäärä oli innoissaan.
Osan matkasta reitti oli omalla tavallaan vaikeakulkuinen kun piti katsoa koko ajan jalkoihinsa. Puiden juuret ja kivet hankaloittivat kävelyä. Mutta kun päästiin taukopaikalle niin kävely kannatti. Paistettiin makkarat, syötiin eväät ja nautittiin Suomen kauniista luonnosta. Minulla on tosi huono kunto ja välillä tuntui että onko tässä mitään järkeä läähättää naama punaisena mutta kun autolle pääsin niin olinpa ylpeä itsestäni. Minä tein sen! On itsensä voittamista nousta sohvalta ja lähteä kävelemään.
En tiedä johtuuko kävelystä vai eilisestä autoilusta mutta nyt on alaselkä niin kipeä ettei meinaa liikkeelle päästä. Kipu alkoi eilen illalla ja lääkkeistä huolimatta kipu tuntuu voimakkaalta. Mutta jospa se tästä. Toivossa on hyvä elää. Loppuviikko onkin aika leppoisaa koska ei mitään varsinaisia menoja. Lokakuussa onkin sitten palavereja, lääkärireissuja, tapaamisia ym. ym. Kalenteri täyttyy ja onpa osa merkinnöistä jo marraskuullakin.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti