Kasiluokkalainen tuli innosta puhkuen koulusta ja rupesi tekemään itselleen välipalaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun poika innosta puhkuen rupeaa leipomaan. Ja ei ollut ensimmäinen kerta että lopputulos oli tämä eli ei mitään leivonnaista. Minä en ollut yhtään innostunut asiasta sillä tiesin jo lopputuloksen etukäteen. Poika osaa kaiken, tietää kaiken ja tekee kaiken ilman neuvoja ja senhän tietää mitä tuleman pitää. Pojalla on aina selkeät ohjeet mitä tehdään mutta jostain kumman syystä hän ei osaa niitä ohjeita lukea. Sitten kummastelee ettei tästä mitään tule. Menin paikalle ja kysyin että miten olet osannut laittaa 75 gr voita kun ei sinulla näytä olevan vaakaa eikä mitään muutakaan millä olisit voin mitannut. Selitystä en asialle saanut. Voi-sokerivaahtoa ei näkynyt missään vaikka se oli pojan mielestä siinä astiassa jossa oli vehnäjauhoja. Tiedän että tässä vaiheessa pitäisi olla kärsivällinen ja ihana äiti mutta siihen minä en pysty. Ja siitä olen tosi surullinen. Jotenkin ei vaan mene minun pään sisään se että jos on selkeät ohjeet mitä tehdä niin miksi ei tehdä niiden ohjeiden mukaan. Ei selitys voi olla ADHD eikä mikään muukaan. Toisaalta kun itsekin tietää olevansa erilainen nuori niin miksi ihmeessä avun pyytäminen ja avun vastaanottaminen heti alkuunsa on niin vaikeaa. Siinä sitten oli kaksi kiihtynyttä ja toisilleen huutavaa ihmistä. Lopputuloksena oli se että poika kaatoi jauhoseoksen roskiin ja lähti vimmattua vauhtia polkemaan kylille päin. Minä ryhdyin laittamaan päivällistä joka nyt onkin jo uunissa valmistumassa.
Kasiluokkalaisen suhteen minun pitäisi olla paljon ymmärtäväisempi ja kärsivällisempi mutta en vain siihen nykyään pysty. Ei poika ongelmilleen mitään voi mutta kyllä hän varmaan jotain omalle käytökselleen pystyisi tekemään. Kyllä hän koulussa osaa käyttäytyä ja ottaa jopa ohjeita vastaan. Kotona ei ota vastaan mitään vaan haluaa tehdä kaiken juuri niin kuin itse haluaa. Nepsyvalmentaja tulee huomenna ja ajattelinkin että laitan hänelle viestiä tämän päiväisestä. Oma käytökseni harmittaa tänään tosi paljon. Olisin toki voinut toimia paljon viisaammin ja aikuismaisemmin kuin mitä toimin. Mutta tänään en vain osannut käyttäytyä ja poika ikään kuin omalla käytöksellään prosovoi minua. Aikuisena olisi toki pitänyt osata käyttäytyä mutta näköjään se aikuisuus on välillä hukassa vaikka näinkin vanha jo olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti