torstai 1. maaliskuuta 2018

Muutoksen tuulet alkavat puhaltaa

Pikkuhiljaa alkaa muutoksen tuulet puhaltamaan kotimme yllä. Lukiolainen ei ole innostunut lukion jatkamisesta vaan hakee nyt yhteishaussa opiskelemaan ammattikouluun. Haaveena päästä opiskelemaan 150km:n päässä olevaan kaupunkiin. Siellä esikoinenkin aikoinaan opiskeli. Toki tiedän että täysi-ikäinen haluaa kokeilla omia siipiään mutta siitä huolimatta tuntuu vähän haikealta. Mutta pakko on vain uskoa ja luottaa siihen että nuori pärjää. Onneksi ensi syksyyn on vielä aikaa ja voi olla että monta kertaa ennätän toivoa nuoren muuttoa.

Posti toi tänään Tättähäärälle ilmoittautumislomakkeen eskariin. Syksyllä meidän "vauva" hyppää koulutaksin kyytiin ja aloittaa pitkän, vuosia kestävän koulutiensä.

Mummon vointi ja muisti on taas mennyt huimasti alaspäin. Ei ole kauaa kun ikävöi lomapaikkaan. Tänään purskahti itkuun kun kerroin ensi viikon lomasta. Ei kuulemma lähde mihinkään. En jaksanut olla kärsivällinen vaan otin ja lähdin omaan kotiini. Tänään oli taas tunne että kiitti mulle riitti. Miksi käytän valtavasti aikaa ja energiaan ihmiseen joka ei omaa parastaan ymmärrä? En aina jaksa muistisairautta ymmärtää. Monta kertaa tekisi mieli irtisanoa tytärsuhde ja sanoa että sen kun huolehdit itse itsestäsi. En tiedä auttaisiko se saamaan nopeammin palvelukotipaikkaa. Jos kukaan ei jääkaappia täyttäisi eikä pyykkiä pesisi niin ehkä palvelutalon ovet herkemmin avautuisi. Toki kotipalvelu kävisi kaupassa ja muun avun voisi ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta. Useasti ajattelen että haluaisin olla lapsi joka käy äidin luona kylässä. Sitä en ole ollut enää yli seitsemään vuoteen.

Kaikkea tätä mietin ja hetki sitten ruokapöydässä sanoin että minusta ei kenenkään tarvitse pitää huolta. Jokainrn kysyi että lupaatko ihan varmasti ettei tarvitse. Sanoin että lupaan ja vaadin että elätte omaa elämäänne ilman ajatustakaan siitä että minusta pitäisi huolta kantaa. Kyllä se yhteiskunta minut jonnekin säilöö. Mutta toivottavasti säilömisen tarvetta ei aivan heti tulisi. Toivon myös että minua tarvittaisiin vielä tässä työssäni ja kodin huoneet ei ihan kokonaan tyhjenisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti