keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Lunta, lunta ja lunta

Nyt alkaa tuntua siltä että kohta hukumme lumeen. Eilisen ja tämän päivän aikana lunta on tullut varmaan 40 cm ja koko ajan tulee lisää. Lumityöt saa tehdä kaksi kertaa päivässä ja meillä alkaa olla ongelma että mihin kolatut lumet laitetaan. Onneksi eilen katua auraava traktori työnsi meidän liittymässä lumet kauemmaksi ojaan ja nyt saa taas kasata lunta jonkin aikaa vähän helpommin.

Viime viikon lomaviikko oli oikein aurinkoinen. Aamulla mittarissa oli lähemmäs -30 astetta mutta kun me saatiin aamupalat syötyä ja ulkovaatteet päälle niin ulkona oli jo mukava ulkoiluilma. Ulkona oltiin; pulkkamäki oli Tättähäärän mielestä paras ja minä tykkäsin kävellä metsälenkkejä.  Murtsikkasukseet saivat olla ihan rauhassa, kukaan ei innostunut ladulle lähtemään. Kaikki muut paitsi minä olivat myös rinteessä. Kasiluokkalaisen pakotin sinne joka päivä, poika olisi toki mieluummin huoneessaan kännykkää räplännyt.







Loma oli hyvin tiivistä yhdessäoloa, muutaman kerran me aikuiset päästiin kahdestaan lenkille. Minä olisin kaivannut yksinoloa mutta aina oli joku lähellä. Toiseksi viimeisenä iltana istuin sitten yksin saunassa omien ajatusteni kanssa. Hetkeksi oli päästävä eroon perheenjäsenistä. Viikon tiivis yhdessäolo vie näköjään voimia tosi paljon. Arjessa tulee enemmän yksinoloa ja eihän me aikuiset olla viikon aikana koko aikaa yhdessä joten sekin alkoi loppulomasta tuntua jo rasittavalta. Siitäkin huolimatta että ihan kivaahan se oli.

Mummo vei kotipalvelu lomalle ja hyvinhän loma sujui vaikka lähtö vaikeaa olikin. Maanantaina kävin hakemassa mummon kotiin. Ja mitä näinkään  kun menin mummoa hakemaan; äidilläni oli kynsilakkaa. En ole koskaan nähnyt äidin kynsissä kynsilakkaa ja sanoinkin että onpa sinut nyt kauniiksi laitettu. Ei ole itselläni edes tullut mieleen että mummon kynnet voisi lakata.


Nyt on mummon lomat palvelutalossa sovittu kesäkuulle saakka. Noin kuukauden välein mummo lomalle pääsee ja täytyy toivoa että ei tässä välin unohtaisi sitä miten mukavaa lomalla kuitenkin on olla. Tosin eilen näistä lomaviikoista puhuin ja mummo oli sitä mieltä että ihan turhia ne hänelle ovat. Sanoinkin että minä kaipaan sinusta välillä lomaa. Ja juhannusviikko ollaan taas mökillä joten haluan rauhoittaa sen täysin omalle perheelle. Vaikka lähellä ollaan niin en halua huolehtia mummon jääkaapista enkä mistään muustakaan vaan olla vaan.  Juhannusmökki on jo varattu ja hyvät ilmat on juhannusviikoksi ja juhannukseksi tilattu.

Tämä blogin kirjoittaminen mietityttää. Luin aamulla yhtä blogia jonka kirjoittaja muisteli Viipale-blogin Satua. Satu osasi kirjoittaa arjestaan ja kaikesta hyvin mukaansa tempaavasti. Minusta tuntuu että minulla ei ole mitään kirjoitettavaa ja se vähä mitä kirjoitan ei mitenkään erikoista ja mielenkiintoista ole. Mutta annan blogin toistaiseksi olla ja katsoa mitä tuleman pitää. Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka innostun valtavasti tekstiä tuottamaan.

1 kommentti:

  1. Ei, ei, ihan kurjua uutisia. Sun blogiasi on just kiva lukea kun olet niin "jalat maassa" ja sydämellinen ihminen. Ja kuvaat arkea niin aidosti. Samaa "työtä" tekevälle on tärkeää ja odotan juttujasi. Ymmärrän toki kantasi ja arvostan sitä. Mukavaa olisi kuulla esim.tunteiden kirjosta mitä työhösi kuuluu.

    VastaaPoista