Ei ole vielä puhelin soinut töiden merkeissä mutta mummon osalta on vähän säpinää ollut. Sunnuntaina kävin äitiä katsomassa ja minusta hän ei voinut hyvin. Hengitys rahisi ja muutenkin oli kovin vaisu. Sain kuulla että äiti on käynyt lääkärissä ja seuraava käynti on ensi viikolla. Jotenkin jäin asiaa miettimään mutta en kuitenkaan ottanut yhteyttä päivystykseen. Eilen aamulla puhelin soi ja palvelutalosta soitettiin. Paikan vastaava oli tilannut ajan päivystykseen ja se oli iltapäivällä. Minä en päässyt äitiä sinne viemään mutta onneksi esikoisella vapaapäivä ja hän mummon päivystykseen vei. Sille tiellä mummo sitten jäikin, onneksi! Vuodeosastolle olivat passittaneet sillä sydämen vajaatoiminta oli lisääntynyt. Nyt olen odottanut että lääkäri ennättää kierroksensa tehdä ja vasta se jälkeen kyselen kuulumisia. Meillä ei omassa kunnassa vuodeosastoa ole ja mummo on naapurikaupungissa.
Nyt olen tuota sydämen vajaatoimintaa miettinyt. Äiti on sairastanut sitä jo pitkään ja hänellä on ollut siihen lääkitys. Äidillä ei ole pankkitunnuksia ja nyt en pääse hänen terveystietojaan katsomaan. Minulla on hämärä muistikuva että palvelutalon väki puhui jossain vaiheessa että lääkäri olisi vähentänyt äidin lääkitys ja jostain kumman syystä mielessä on että juuri tuo vajaatoiminnan lääke sekä nesteenpoistolääke olisi lopetettu. Viime viikolla on nesteenpoistolääke aloitettu uudelleen. Munuaisten vajaatoimintaa lääkäri olisi tällä viikolla tutkinut mutta nyt äiti tutkitaan tuolla vuodeosastolla. Jotenkin on nyt tullut mieleen että näinköhän äiti on jo matkalla isän luokse. Vanha, vaivainen ja väsynyt äiti on ja toivonut että pääsisi täältä pois. Toisaalta tietty elämänhalu on kuitenkin jäljellä sillä hoitotahtoa ei suostunut tekemään. Haluaa että jos tulee esim. sydänkohtaus niin hänet täytyy elvyttää. Nyt on vain odotettava ja kuulosteltava mitä tuleman pitää.
Eilen ajelimme tosi huonossa kelissä auttamaan kesällä kotoa muuttanutta. Pyykkikone oli tehnyt lakon ja tokihan ensimmäinen jolle soitetaan on äiti. Tytöllä oli eilen vapaapäivä koulusta joten heti aamusta ajelimme hänen luokseen. Tuo meillä asuva mies on aika taitava näissä koneasioissa ja osaa korjata koneita ja hän sai koneen vielä herätettyä henkiin. Olin kyllä jo valmistautunut ostamaan nuorille uuden koneen. Toki tytöllä on vielä itsenäistymisvaroja jäljellä mutta vielä hän paljon kaikkea tarvitseekin joten en olisi niitä rahoja käyttänyt.
Jälkihuolto on nyt ollut paljon esillä sillä eduskunta hyväksyi esityksen siitä että jälkihuoltoa jatkettaisiin 25 ikävuoteen saakka. Nythän jälkihuolto loppuu 21 vuotiaana. Mielestäni tuo jatkaminen on ihan hyvä asia. Ei kaikki nuoret ole vielä 21 vuotiaana "valmiita" täysin omaan elämään. Minun nuoreni täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja enpä tiedä onko hän vuoden päästä yhtään viisaampi kuin tänä päivänä. Hän on vielä eräällä tavalla pieni tyttö ja on ihan hyvä että joku muukin kuin minä katsoo hänen peräänsä. Ja säilyttää niitä itsenäistymisvaroja. Esikoiseni on ollut paljon järkevämpi ja hänen jälkihuolto lopetettiin 20 vuotiaana. Hän sai jäljellä olevat itsenäistymisvarat omalle tililleen ja todella käyttänyt rahojaan järkevästi. Välillä mietinkin että miten minä olen onnistunut kasvattamaan hänestä noin fiksun nuoren miehen. Pojan kanssa on asiasta puhuttu ja hän kysyi kerran että miten sinä olet minut kasvattanut kun hän ajattelee asioista niin eri tavalla kuin muut oman ikäiset ja hän käyttää rahaa myös ihan erilailla kuin muut. En oikein osannut kysymykseen vastata mutta sanoin että eiköhän se kasvatus ole ollut enemmänkin oman esimerkin näyttämistä. Poika on täyttää syksyllä 23 vuotta, armeijan jälkeen pääsi töihin ja töitä on riittänyt.
Tässä nähdään että vaikka lapset kasvaa samassa perheessä niin ajatusmaailma voi olla ihan erilainen. Samalla tavalla olen tyttöäkin opastanut ja omaa esimerkkiä näyttänyt esim. rahan käytöstä mutta rahan käyttö on ihan erilaista kuin esikoisella. Onneksi tytön poikaystävä on järkevä ja hän tasapainottaa ja vähän rajoittaa tytön päähänpistoja. Tytön ammattihaaveet ja opiskelu on myös sellaista että näinköhän hän koskaan itseään niillä töillä elättää. Mutta ei näitä nyt kannata miettiä vaan kannustaa häntä opiskelemaan ja tekemään parhaansa. En minä muuta voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti