Kevätaurinko paistaa ulkona ja lunta on meillä varmaan metri. Säätiedotuksen mukaan viime yön pakkanen on viimeinen pitkiin aikoihin joten nyt voinkin ruveta jo kevättä odottamaan. Vielä tänä aamuna oli mittarissa -20 astetta. Lunta on tosiaan paljon ja mielenkiinnolla odotan onko meillä vappuna lumeton maa vai ei. Epäilen että ei ole.
Meidän arki on kovin hiljaista nykyään. Varsinkin päivällä on hiljaista kun ipanat koulussa. Ääntä kyllä riittää kun he ovat kotona. Päivisin me kaksi vanhaa varista nautitaan hiljaisuudesta ja tehdään kotihommia kovin äänettömästi. Useasti puhutaan että kyllä tänne jokunen lapsikin mahtuisi. Jos tämä hiljaiselo jatkuu kovin kauan niin meistä tulee aikamoisia laiskamatoja ja sohvaperunoita. Toki kotona olisi paljon remonttihommia jos niistä innostuisimme. Mutta tuo meillä asuva mies ei ole oikein remonttireiska, enemmänkin sellainen nörtti. Minä niitä maalaushommia viime kesänäkin tein ja omassa mielessäni olen nyt muutamaa projektia suunnitellut. Sanonta kuuluu että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.
Työn suhteen ei todellakaan mitään uutta. Uusista tukilapsista emme ole edelleenkään innostuneet emmekä toisen sijaisperheen lomittamisesta. Jotenkin yhteistyö toisen sijaisperheen kanssa pelottaa sillä kokemukset ysiluokkalaisen tukiperheestä eivät ole positiiviset. Perhe saneli yksin viikonlopun jolloin poika voi olla siellä. Koskaan emme voineet omia toiveita esittää. Oli vain otettava tukiperheen ilmoittama viikonloppu tai olla ottamatta. Tämä vuosi on nyt ollutkin helppoa kun ei ole tarvinnut poikaa tukiperheeseen kuskata. Eilen meillä kävi Tättähäärän sos.työntekijä kotikäynnillä ja hän kyseli että oltaisiinko me valmiita ottamaan vielä lapsia pitkään sijoitukseen. Kerrottiin että ollaan valmiita ja ikähaitarikin sossulle sanottiin. Tokihan me pieni mieluiten otettaisiin mutta kyllä nyt on hyväksyttävä se ettei näin vanhoille enää pieniä anneta. Jos vielä Tättähäärän ikäinen saataisiin niin se olisi hyvä. Ennätettäisiin elää lapsen kanssa muutama vuosi ennen kuin murrosikä iskee kunnolla päälle. Jonkunlainen kutina minun sisällä on että kohta jotain tapahtuu. Enneunia olen taas muutamana yönä nähnyt joten odottavalla mielellä olen.
Viime viikon olimme talvilomalla. Perinteiseen tapaan vietimme viikon vuokramökillä hiihtäen. lasketellen, pulkkamäessä ollen, makkaraa paistaen ja uimalla. Iltaisin saunottiin, istuttiin takkatulen ääressä ja pelattiin lautapelejä. Eli hyvin perinteinen loma tutussa paikassa. Muutama aurinkoinen päivä lomaan mahtui mutta enimmäkseen oli pilvistä ja yhtenä päivänä satoi kunnolla lunta. Se päivä vietettiinkin sitten kylpylässä.
Meidän elämästä ei voi kirjoittaa mitään jännittävää tarinaa ja välillä mietinkin että lopettaisin tämän blogin. Päivityksiä tänne tulee harvakseltaan kun elämä on tosiaan sitä tavallista, tylsää mutta kuitenkin niin hyvää arkea. Ketä tällainen kiinnostaa?

Ei, ei, mua kyllä kiinnostaa!! Tässäkin postauksessa oli monta kiinnostavaa asiaa ja ajatusta. Ja kirjoitat kivasti ja lämpimästi ja aidosti. Tauotkin on ok tietysti mutta niinkuin "ennustat" kohta teillä saattaa taas olla säpinää ja sitten on taas paljon kerrottavaa ja mietittävä.
VastaaPoista