Syksyä

Kalenterista on käännetty syyskuu esille ja toista syyskuun viikkoa jo eletään. Luonnossa alkaa esiintyä syksyn värit ja punaiset marjat loistavat kirkkaana syksyisessä metsässä. Hirvikärpäset ovat ilmestyneet ja luontoretket eivät aina niin mukavilta tunnu. Mutta siitä huolimatta olemme viikonloppuisin metsään menneet akkuja latamaan. Samalla Tättähäärä saa purkaa energiaa jota hänellä tuntuu riittävän loputtomasti.

Kalenteri näyttää edelleen tosi tyhjältä. Johtuu toki osaltaan siitäkin että Tättähäärän harrastukset on merkitty jääkaapin ovessa lukujärjestykseen. Tyttö tykkää harrastaa ja touhuta joten järjestimme hänelle "harrastusputken" eli harrastukset ovat tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Nämä harrastuspäivät tietää hommia myös meille sillä ei tyttö harrastuksiin pääse ilman kyytiä. Mutta kun harrastukset on näin niin neljä päivää saamme viettää ihan vapaasti, ilman mitään aikatauluja.

Kalenterista puuttuu myös maanantainen ammattikoululaisen kuskaaminen junalle. Perjantaina hän pääseekin kotiin asti linja-autolla. Koulu on pojalla lähtenyt sujumaan hyvin, viihtyy asuntolassa sekä koulussa. Poika on aina ollut tekevä ja oppinut tekemällä joten koulunkäyntikin tuntuu kivalta kun asioita ei opetella kirjoista vaan tehdään suurimmaksi osaksi ihan oikeita töitä. Traktorilla ajaminen on mieleisintä ja edessä onkin nyt jännät päivät saako poika lääkärilta luvan suorittaa traktorikorttia. Trafi vaatii korttia varten ajokykyselvityksen ja kuun lopussa menemmekin lääkäriä tapaamaan ja katsotaan kuinka pojan käy. Sekin jännittää että riittääkö korttiin pelkkä lääkärin lausunto vai vaaditaanko tarkat neurologiset tutkimukset. Jos nuo vaaditaan niin kortin saainen voi olla kaukana.

Me "vanhukset" elämme rauhallista ja tasaista arkea. Kaikenlaisia virityksiä töiden suhteen on ollut mutta mikään ei ole vielä tuottanut tulosta. Lastenhuonetta olen taas järjestellyt sillä vahva enne on että sitä pian tarvittaisiin. Mutta voin toki olla väärässäkin. Perhepäivähoitajaksikin olen lupautunut mikäli  kunnassa tarvetta ilmenee lisäkäsille. Perhepäivähoitajat ovat katoava luonnonvara useimmissa kunnissa ja ei meidänkään kunnassa enää ole kuin kaksi perhepäivähoitajaa. Päiväkodissa paljon pieniä lapsia ja kun päiväkoti rupeaa täyttymään liikaa niin mielellään siirtävät pienimpiä perhepäivähoitoon.  Aika näyttää mitä tuleman pitää. Me olemme valmiitta ottamaan vastaan perhepäivähoitolapsia, kriisinä tulevia lapsia ja pitkään sijoitukseen tulevia lapsia. Jännityksellä odotan kenen kanssa tiemme kohtaavat.