Tänään kävin tapaamassa esikoista kun varuskunnassa oli kotiväen päivä. Miniä ei päässyt mukaan kun oli työpäivä eikä kukaan suostunut vuoroja vaihtamaan. Ex-mies oli toki paikalla ja siellä me yhdessä rakkaan lapsemme kanssa kasarmia kiersimme. Voi miten komealta poika näyttikään ja kyllä äidin sydäntä lämmitti nähdä hyvin pedattu sänky ja todella siisti kaappi. Kyllä minun poika osaa! Monet tytöt ja pojat näyttivät ihan pikkulapsilta ja moni varmaan olikin suoraan kotoa armeijaan tullut. Esikoisesta jotenkin huokui se että on jo muutaman vuoden asunut poissa äidin helmoista. Olin todella ylpeä komeasta pojastani.
Kotiin ajellessa mietin asioita ja tunnustan että hivenen katkera olen. Ex:n kanssa erottiin jo 9 vuotta sitten kun hän löysi elämänsä rakkauden. Lapset unohtui siinä kaikessa ja eipä lapset paljon isänsä luona aikaansa ole viettäneet. Aina olen kuitenkin muistanut isästä puhua kauniisti ja varsinkin esikoiselle isä onkin oikea esikuva ja ihannemies. Muille lapsille kihlattuni on "isä" ja esikuva. Esikoinen on isän poika ja eniten ex on aikaansa esikoisen kanssa viettänytkin. Ja kun ex:n puoliso kuoli niin poika on ollut isänsä tukena tosi paljon. Hyvä että on ollut ja niin pitää ollakin. Mutta se mikä ärsyttää on kaikki ex:n facebook-kuvat yms. Emme ole kavereita mutta yhteisten kavereiden kautta tulee näkyviin hänen päivitykset. Tunnustan että olen viime aikoina häntä jopa stalkannut. Tyhmää, tiedän kyllä! Esikoisen valmistumisen aikaan ex laittoi sivulleen paljon kuvia hänestä, esikoisesta ja miniästä. Hän sai valtavasti kommentteja siitä miten hienon nuoren miehen on kasvattanut. Ja tänään laittoi taas kuvan itsestään ja komeasta esikoisesta ja taas samat kommentit. Minulla vain on niin erilaiset ajatukset kasvatuksesta. Kun pojan saimme oli ex kiireinen yrittäjä ja sitä samaa kiirettä jatkui koko meidän yhteiselämämme ajan. Kun ero tuli niin minun ja lasten elämässä ei varsinaisesti mikään muuttunut. Lasten kasvatus ja kodinhoito olivat aina olleet minun työni ja se työ jatkui eronkin jälkeen. Ja hyvinhän minä työssäni olen onnistunut, ei siinä mitään. Itse en vain halua jakaa näiden nuorten kuvia. Toki päivitin tänään että kotiväenpäivä varuskunnassa mutta siinä kaikki. Mutta jokainen tavallaan! Tyhmää on ajatella näin mutta välillä sitä ajattelee kaikenlaista. Varsinkin lainanlyhennyspäivänä!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuli kirjoitettua väärä kommentti tuohon ylempään poistettuun eli yritetääs uudestaan.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin fiiliksesi! Liian usein sitä jää ns.taustajoukot, jotka pyörittävät sitä arkea, huomioimatta. Se tuntuu välillä siltä, että voisi heittää hanskat nurkkaan ja antaa muiden tehdä omat ruuat ja pyykit ja huolehdittava juoksevista asioista, mutta sitten taas siihen omaan rooliinsa palaa kuitenkin. Minä itse harvemmin kommentoin facebookissa mihinkään, koska ne kommentit tuntuvat usein epäaidoilta. Mutta kukin tyylillään! Tsemppiä sinne arkeen! :)