"Läski Antero"

Lupasin kirjoittaa postauksen ajatuksistani hra 13v:n osastojakson jälkeen. Pää on edelleen sekaisin ja kun elämä kotona on suorastaan helvettiä pojan kanssa niin tuntuu että ei synny mitään kirjoitettavaa. Tänään laitoin pojan sairaalapapereita mappiin ja sieltä löytyi tämä pojan kirjoittama "tarina".

se on vankilassa ja on vihainen ja hän on ruma ja hän on vihainen ja ärsyntynyt hän on 99 hänen nimensä on läski Anteron hän tykkää väkivallasta ja tappamisesta hän ei tykkää ihmisistä ja ruuasta hän kuluttaa aikaa riehumalla hän asuu avaruudessa kivi talossa yksin asuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu hän ei harrasta mitään ei missään

hän on antterro

Anterot on vihainen koska ei pääse kotiin

Tämä tarina kuvastaa pojan elämää ja ajatuksia tällä hetkellä täysin. Hän vihaa suunnattomasti minua ja Tättähäärää mutta kuitenkin eniten minua. Minä olen varastanut hänet isin talosta vaikka hän olisi voinut asua siellä talossa ihan yksin vaikka oli vasta 4v kun hänet meille sijoitettiin. Poika inhoaa kaikki ruokia, kaikki on paskaa ja hän ei halua syödä mitään.  Mikään ei kiinnosta ja mitään ei halua tehdä.  Psykologi sanoi että poika on saanut päähänsä sen että hän olisi voinut asua isin talossa yksin ja sitä ei sieltä päästä saada mitenkään pois. Eikä mitään muutakaan asiaa jotka poika päähänsä saa. Siihen ei auta kuulemma mikään terapiakaan koska pojan kanssa ei pysty asioista puhumaan.  Osastojakson tuloksena on lievä kehitysvamma mutta puheen tuoton ja ymmärtämisen osalta hän on vaikeasti kehitysvammainen.  Diagnoosi ei toki ollut yllätys mutta se oli millaista elämä pojan kanssa tällä hetkellä on. Se on kamalaa ja muutaman kerran olen jo todella miettinyt vakavasti että soitan joko meidän kunnan sossulle tai sosiaalipäivystykseen että hakekaa poika.  Pojan kanssa olen yrittänyt puhua asioista mutta turhaan. Ja olen jo ehdottanut laukkujen pakkaamista ja muuttamista.  Koko perhe on tuskastunut ja kyllästynyt sillä poika on todella ilkeä meille kaikille. Eniten kuitenkin minulle. Minulle hän ei sano mitään muuta kuin TURPA KIINNI, OLE HILJAA, ÄLÄ HUUDA. 

Olen nyt odottanut kehitysvammapuolen yhteydenottoa mutta kaikkihan on nyt lomalla ja mitään ei ole kuulunut. Tämä tilanne on niin raskas että minä kaipaisin jotain keskusteluapua tai ihan mitä vaan.  Ensi viikolla pitäisi ruveta hoitamaan asioita koulun kanssa koska entiseen tyyliin ei poikaa voida opettaa. Hän on käynyt 6 luokkaa peruskoulua ja sairaalakoulun opettajan mielestä oppiminen on ekaluokan tasoa. Joten ihan turhaan hän kutosen kirjoja kantoi ja niistä yritti jotain jopa oppia. Rehtori tulee ensi viikolla töihin ja heti maanantaina on oltava häneen yhteydessä.  Ehkä tästä vielä selvitään vaikka tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.