Viime viikolla valitin tuskaisista aamuista kun seiskaluokkalaista ei saa hereille millään. Maanantaiaamuna heräsin ulko-oven kolahdukseen klo 7.31. Ryntäsin ikkunaan ja siellähän poika oli kouluun lähdössä. Komensin sisälle sillä tiesin että lääkkeet on ottamatta. Lääkkeitä antaessa ihmettelin moista kouluun lähtöaikaa. "Haluan ja sinä se et ole koskaan tyytyväinen" oli pojan vastaus. Sinne lähti koululainen odottamaan koulun alkua. Koulu alkaa klo 8.50.
Maanantai-iltana laitoin pojan lääkkeet valmiiksi pöydälle jotta jos sattuu vielä lähtemään aikaisin. Ja niin vain on lähtenyt jokaisena aamuna tällä viikolla heti 7.30 jälkeen koululle. Eilen puhui että voisin herätä jo kuudelta ja lähteä koululle. Siihen sanoin että et kyllä lähde moneksi tunniksi norkoilemaan koululle ja kylille. Riittää tuo reilun tunnin odotuskin. Olen yrittänyt kysellä että miksi näin aikainen lähtö mutta en ole saanut vastausta. Mutta lähteköön jos kerran haluaa. Itse huolehtii heräämisestään ja ottaa aamupalan. Nyt myös lääkkeet kun laitan ne illalla valmiiksi.
Vaikka poika nurisee vauvojen kirjoista ja siitä ettei saa olla koko aikaa seiskojen kanssa niin uskon pojan kuitenkin tykkäävän omasta lukujärjestyksestä. Eilen oli kotsaa seiskojen kanssa ja pojalla oli Wilmassa merkintä hyvästä tunti työskentelystä. Lisäksi ope kehui pojan työskentelyä. Tämä jos mikä tuntui hienolta ja palkitsinkin pojan oikein suklaisella välipalaherkulla kun tuli kotiin. Wilmassa onkin tällä hetkellä vain positiivisia tuntimerkintöjä. Jospa se koulu lähtisi nyt paremmin sujumaan kun saa enemmän tehdä käsillään kuin aikaisemmin.
Voi kuinka mukava kuulla tällaisia uutisia, toivottavasti into jatkuu ja poika lähtee kouluun mielellään aamuisin :)
VastaaPoista