Oma lukujärjestys

Seiskaluokkalaisen kouluasioita on pohdittu moneen otteeseen rehtorin kanssa ja eilen koululla pidettiin palaveri jossa oli monta opea paikalla. Lisäksi minä ja seiskaluokkalainen sekä nti Tättähäärä koska en saanut hänelle hoitopaikkaa mistään. Mutta neiti piirteli koko ajan ja oli jopa hiljaa. Olin palaverin alussa sanonut että nyt puhuu vain aikuiset ja isoveli. Ihme ja kumma että tyttö muisti tämän ja osasi olla hiljaa.

Pojalla itsellään olisi ollut nyt hyvä tilaisuus sanoa mitä haluaa mutta ei tietenkään saa suustaan mitään muuta kuin en tiedä. Mutta jos olisi sujuva sanainen niin ei varmaan kehitysvammainen olisikaan eikä näitä palavereja tarvittaisi.  Jo rehtorille kerroin että pojan vahvuudet ovat käsitöissä ja niinpä pojalle lisättiin lukujärjestykseen käsitöitä. Oman luokan 3 tunnin lisäksi menee kahdeksi tunniksi vitosluokan mukaan.  Kotitalous on myös tärkeä aine ja sitä tehdään käsillä niin sitä lisättiin yksi tunti. Tällä yhdellä tunnilla syvennetään niitä asioita jotka "normaalitunneilla" opetetaan. Koulunkäynnin ohjaaja on mukana oppitunneilla ja hän pitää tuon syventävän tunnin ja tarkistaa onko poika ymmärtänyt opetuksesta mitään. Kemia, fysiikka ja ruotsi poistuivat lukujärjestyksestä kokonaan ja niiden tilalle tuli sitten tuo kotsa ja käsityö. Lukujärjestystä muutettiin muutenkin täysin pojalle sopivaksi ja loppujen lopuksi yhteisiä tunteja oman luokan kanssa on vain muutama.  Tämä jakso mennään tällä lukkarilla ja jakson vaihtuessa mietitään taas pojalle oma.  Minusta tämä vaikuttaa ihan hyvältä mutta poika on tietysti toista mieltä.  Eilen oli kamala jankutus matikan kirjasta. Erityisope on antanut hänelle 3 luokan kirjan ja sehän ei poikaa miellytä. Hänellä pitää olla seiskaluokan matikka niin kuin muillakin. Kaikki kiusaa jos näkevät että hänellä on kolmasluokan kirja. Yritin selittää että ei sinulla voi olla vaikeampaa kirjaa koska ethän osannut näitäkään laskuja tehdä. Poika ei nimittäin osannut laskea kirjan alussa olevia kertaustehtäviä; yhteen- ja vähennyslaskuja. Mutta siitä huolimatta pitää olla seiskankirja muuten kiusataan. Kysyin että mistä ne tietää että sinulla on tällainen kirja koska et ole matikantunnilla oman luokan mukana. "Jos ne penkovat minun repun" oli vastaus. Niinpä niin, JOS penkovat...

Kolme päivää on koulua käyty ja poika ei enää haluaisi mennä kouluun. Ei jaksa, ei halua ja ei halua oppia mitään.  Tuolla elämänasenteella elämästä tulee jatkossa tosi hankalaa ja sitähän se on jo nytkin. Pojalla ei ole mitään ryhmää johon kuuluisi. Eskarista lähtien on tuossa luokassa ollut ja koko ajan on ollut tavoitteena että olisi edes yksi ryhmä johon tuntuisi kuuluvan. Mutta lasten kasvaessa erot ovat tulleet niin suuriksi niin ei enää kuulu tuohon ryhmään. Vitosluokkalaisten kanssa opiskelee nyt jonkin verran mutta sen verran vähän ettei varmaan ryhmäydy tuohonkaan ryhmään. Kavereita ei ole mutta ei poika ehkä niitä tarvitsekaan. Huomaa itsekin ettei osaa olla kavereiden kanssa.  Jostain pitäisi löytää ns. vertaistukea eli kehitysvammaisia ja "erilaisia" nuoria. Onhan niitä ryhmiä mutta kaikki ovat yli 100 km:n päässä.  Varmaan täälläkin on erityislasten perheitä mutta kaikki pitävät asian piilossa ja mitään yhteisiä juttuja ei ole. Harmi!  Mutta näillä mennään nyt jonkin aikaa eteenpäin ja toivotaan että koulu sujuisi edes jollain tavalla.