Syyskuussa mennään ja pikkuhiljaa alkaa se oikea syksy ja arki saapua Kuusikulmaankin. Ja mikäs on alkaessa kun saan näissä kauniissa villasukissa arkeani viettää. Villasukat ovat palkinto paikallisen fysioterapian facebook-arpajaisista. Itse sai värin valita ja minä valitsin tutun ja turvallisen pinkin.
Tänään alkoi Tättähäärällä seurakunnan kerho ja minulla on jatkossa tiistaiaamupäivisin kolme tuntia ihan omaa aikaa. Tyttö pääsi 5-vuotiaiden ryhmään ja kerho kestää tunnin pitempään kuin pienempien ryhmä. Tänään olen laiskotellut kerhon ajan mutta jatkossa tulen viettämään osan aikaa myös mummolan hommia hoidellen. Täytän lääkedosetit, käyn asioilla ja siivoilen vähän. Esim. jääkaappi kaipaa taas pesua mutta jääköön tältä viikolta. Tuleehan näitä tiistaita vielä aika monta ennen ensi kevättä.
Sukat voitin tosiaan arvonnassa ja eilen huomasin samaisen fysioterapian sivuilla ilmoituksen lihavien liikuntaryhmästä. Ja sinnehän minä tänä aamuina ilmoittauduin. Uskon että liikuntaryhmä on juuri minua varten; lihaville ja leppoisille ihmisille. Hankalaan aikaa ryhmä kokoontuu mutta uskon että nti Tättähäärä menee siellä täysin mukana. Minähän en tunnetusti ole mikään liikkuja enkä ole sitä omaa lajiani löytänyt mutta jotenkin nyt tuntui siltä että tuonne haluan mennä. Eräs tuttu lähtee myös ja äsken naureskeltiin puhelimessa että tiedä vaikka joku päivä juostaan yhdessä maratoni. Ihmeitä tapahtuu, sen kyllä tiedän mutta me maratonilla tuntuu kyllä täysin uskomattomilta.
Viime viikolla käytiin seiskaluokkalaisen kanssa silmälääkärissä ja sieltä tuli rankkaa palautetta. Pojalle tehtiin nyt ensimmäisen kerran silmien magneettikuvaus ja se paljasti että pojan näköhermosto on täysin olematon. Tällä hetkellä näkee vielä hyvin mutta iän myötä näkökyky heikkenee ja kun ei ole hermostoa juuri ollenkaan niin vaikeaa tulee varmaan joskus näön kanssa olemaan. Lääkäri kertoi pojalle ammateista joita ei pidä missään nimessä valita; maalari, kampaaja ym. Mutta esim. leipuri, kokki ovat hyviä ammatteja koska niissä ei joudu höyryävien kemikalien kanssa tekemisiin. Alkoholista ja tupakasta varoitti myös. Lisäksi puhui että poika ei mahdollisesti koskaan saa ajokorttia. Tämä on asia jota poika nyt suree ja sen takia raivoaa. Sanoin että eihän sitä vielä tiedä mutta siihen pitää varautua. Näköä seurataan jatkossa säännöllisillä silmälääkärikäynneillä. Pojan puolesta olen surullinen ja äidille olen tosi vihainen. Tämäkin johtuu raskauden aikaisesta alkoholin käytöstä. Miksi ihmeessä ei ajatella syntymätöntä lasta? En jaksa uskoa ettei nykypäivänä olisi tietoa alkoholin vaaroista sikiölle. Mutta näillä mennään eihän tässä muuta vaihtoehtoa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti