Viime viikolla uutisoitiin lasten uudesta liikuntasuosituksesta. Enää ei 2 tuntia liikuntaa päivässä riitäkään vaan uusi tuntimäärä on 3. Heti tunsin omantunnon piston sisälläni sillä nti Tättähäärä ei kyllä liikkunut joka päivä kolmea tuntia. Keskiviikkona oli siivouspäivä ja elokuvat pyöri videossa että saisin hommat jollain tavalla tehtyä. Torstain ja perjantain oli miniän luona hoidossa ja eiköhän sielläkin ole menty pitkälti elokuvia tuijottaen. Lauantaina tehtiin taas kotihommia ja liikunta jäi hyvin vähäiseksi. Eilen oli sitten pakattava Tättähäärä ja seiskaluokkalainen autoon ja ajettava "metsään". Siellä viihdyttiin monta tuntia ja tuli kaikille jos jonkinlaista liikuntaa. Hyvä niin!
Tiedän että lapsi tarvitsee liikuntaa, ruokaa ja lepoa. Rupesin oikein miettimään että tuleeko tuota liikuntaa todellakin useampi tunti päivässä. Varmaan sellaisena normiarkipäivänä tulee mutta esim. siivouspäivä on sellainen että se menee aika tarkkaan sisällä. Pyrin kyllä siihen että mentäisiin Tättähäärän kanssa aamu- ja iltapäivällä ulos mutta ei varmaan joka päivä tämäkään toteudu. Lohdutan itseäni sillä että neiti ei loppujen lopuksi paljon istu paikoillaan. Vaikka katsoisi elokuvaa niin ainakin jalat heiluu, sätkii ja potkii jaloillaan. Asentoa vaihtaa jatkuvasti, välillä istuu sohvalla, välillä on päällään lattialla jne. Pelikoneet, tabletit ym. on hänelle vielä tuntematon käsite. Ehkä olen liian vanhanaikainen mutta olen ajatellut että nyt opetellaan kynän käyttö ja pikkuhiljaa siirrytään nykyaikaan. Vaikka nykymaailma on hyvin tekninen ja lapset käyttävät älylaitteita heti syntymästään lähtien niin siitä huolimatta en ole kokenut tarpeelliseksi viedä tyttöä älylaitteiden maailmaan vielä tässä vaiheessa. Hän ennättää näpytellä koneita ihan riittävästi elämänsä aikana.
Viime viikko oli taas yhtä hulapaloota. Seiskaluokkalaisen kanssa mentiin torstaina magneettikuvaukseen ja reissusta tulikin yllättäen yön yli kestävä. Pojan kuvausaika jäi myöhälle iltapäivään päivystyskuvauksen takia ja poika ei herännytkään nukutuksesta kunnolla. Klo 19.30 päiväkirurgian heräämön sairaanhoitaja päätti että poika siirretään yöksi lastenosastolle. Jalat eivät kantaneet ja poika vaan nukkui joten ei häntä kotiin voinut päästää. Minä olisin saanut yöpyä pojan vieressä lattialla mutta sen verran itsekäs olin että menin hotelliin yöksi. Perjantaiaamuna menin poikaa hakemaan ja siellä odottikin hyvin herännyt poika.
Perjantain tapaamisen Tättähäärän äidin kanssa jouduin perumaan ja sovittiin että tavataan lauantaina. Mutta olisihan se pitänyt arvata ettei lauantain tapaamiset onnistu. Joten yllättäen sainkin vapaapäivän. Kun on poissa kotoa niin täällä ei hommat vähene ja tuntuukin että sitten saa kahta kauheammin kotitöitä tehdä. Lukiolainen oli siivonnut huoneensa lattian ja se tietää valtavaa pyykkivuorta. Nyt olen pessyt pyykkiä monta päivää ja tuntuu ettei pyykkikorit tyhjene ollenkaan.
Tämä viikko näyttää onneksi hyvin normaalilta. Tänään oli MLL:n perhekahvila, huomenna Tättähäärän srk:n kerho. Keskiviikkona kokeillaan taas tapaamista ja illalla on satubaletti. Perjantaina ajellaan melkein 100 km:n päähän issikkatallille. Lukiolainen tekee perinteisen ratsastuksen fysioterapeutin kanssa ja Tättähääräkin pääsee elämänsä ensimmäistä kertaa issikan selkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti