Tänään on isäni nimipäivä ja piipahdin isää "tapaamassa" hautausmaalla. Vein kynttilän ja hetken aikaa "juttelin" isän kanssa. Kotiin tultua laitoin viestin esikoiselle jota en ole tänä vuonna tavannut vielä kertaakaan. Enkä muutenkaan ole ollut häneen yhteydessä. Onnittelin kolmannen nimen nimipäivästä. Poika kiitteli ja ilmoitti että tulevat kohta nimpparikahville. Ja niinhän nuoripari meille tuli. Meillä oli juuri päivällinen ja tuntuipa mukavalta kun sain taas pöydän täyteen. Ruokana perunoita, toissapäivänä tehtyä sianlihakastiketta ja täytettyjä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Ruokaa riitti kaikille ja vietimmekin mukavan ruokailuhetken koko porukalla. Jälleen kerran mietin miten tuo isopoika voikaan olla niin minun oloinen. Olenko jotenkin onnistunut kasvattamaan esikoisesta erilaisen kuin näistä nuoremmista? Esikoisessa sama määrätietoisuus ja periksiantamattomuus niiden asioiden suhteen jotka kokee itselleen tärkeiksi kuin minussa. Ne jotka ovat vähemmän tärkeitä eivät saa aikaan kuin pakollisen kiinnostuksen. Esikoinen tietää myös mitä haluaa ja sen hän on ilmoittanut ensimmäisen kerran jo 2 vuotiaana.
Ensimmäinen arkiviikko takana ja tästä on hyvä jatkaa kohti kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti