En suinkaan autolla arkea pakoon lähtenyt vaan autoilin ihan normaalit ajokeikat; lukiolainen kouluun (koulu alkoi klo 11.00) ja iltapäivällä vein seiskaluokkaisen viikonlopuksi tukiperheeseen. Aikaa tuohon kuljetukseen meni 3 tuntia ja kilometrejä kertyi 166. Mutta kyllä tuon matkan ajaa ihan vain sen takia että saa yhden viikonlopun huokaista ja elää riidatonta elämää. Koko eilinen päivä oli hyvin harmaa. Sumua oli välillä niin ettei juuri eteensä nähnyt ja pilvetkin näytti roikkuvan hyvin alhaalla. Jotenkin kaikki tuntui niin alakuloiselta ja tulipa mieleen erään tuttavani sanat; minä en voisi olla vain pelkästään kotona sillä kaipaan elämääni älyllisiä haasteita. Ilmeisesti minä en kaipaa kun viihdyn kotona mutta joskus sitä kuitenkin kaipaa pois siitä tylsästä ja harmaasta arjesta. Aina ei voi lähteä pois kotoa mutta aina voi ottaa kirjan käteensä ja siirtyä vaikka prinsessamaailmaan.
Tuo unelmani on ostaa vanha, ränsistynyt kartano. Talo on ollut yksi kuntamme suurimmista maatiloista ja talo on ollut upea. Nyt se seisoo surullisen näköisenä ja entisestä kukoistuksesta on jäljellä vain pelkkä muisto. Minä olen päättänyt tulla kartanon rouvaksi ja saattaa tuon kartanon uuteen nousuun. Siihen tarvitaan vain lottovoitto eikä mikään satojentuhansien voitto vaan tarvitaan miljoonia. Kun saan voiton, ostan kartanon ja maat sen ympäriltä. Palkkaan joukon kirvesmiehiä kunnostamaan talon ja näin työllistän paikkakuntalaisia ja tuon rahaa kuntaan. Jossain vaiheessa on palkattava sisutussuunnittelija ja hankittava kartanoon sopivia huonekaluja. Ei mitään tyylikalusteita vaan arkiseen elämään sopivia. Sitten kun kaikki on valmista niin minä nautin leppoisista eläkepäivistä unelmassani.
Tämä unelmointi on ihanaa mutta sen tiedän että kun tarpeeksi vahvasti uskoo unelmiinsa niin niillä on vaarana toteutua.
Pääsittekö elokuviin neidin kanssa? Mitä piditte? :)
VastaaPoistaPäästiin elokuviin ja ei ihan niin paljon tykätty kuin aikaisemmista elokuvista. Kirjana tämä orpokotijuttu oli koskettava mutta minulle elokuvassa oli aivan liian selvä "natsimeininki" ja kun Minna Pinna näytti kelloa natsitervehdyksen tapaan niin sen jälkeen katselin elokuvaa jotenkin kriittisesti. Tättähäärän pylly pyöri ja ei jaksanut oikein keskittyä. Elokuva ei ollut niin värikäs ja "onnellinen" kuin aikaisemmat kaksi ovat olleet ja se varmaan vaikutti Tättähäärään. Mutta kaiken kaikkiaan ihan kelpo elokuva ja pääosan esittäjät ovat ihania tyttöjä. Kovasti ovat kasvaneet ja tämä varmaan olikin heidän viimeinen elokuvansa. Tai eihän sitä tiedä jos vaikka Onneli, Anneli ja nukutuskello vielä tehtäisiin.
Poista