Aurinko paistaa, pakkasmittarissa -20 asteessa ja erittäin pureva tuuli. Likaisten ikkunoiden läpi on mukava aurinkoista säätä katsella ja toivoa että nämä purevat pakkaset loppuisivat tähän viikkoon. Ensi viikolla ollaan lomalla ja toiveissa on mahdollisimman paljon ulkoilma-aktiviteetteja.
Mummon vuoden vaihteen loma oli erittäin antoisa ja antoi mummolle voimia pitkäksi aikaa. Useasti mummo on ikävöinyt lomapaikkaan ja toivonut että pääsisi sinne asumaan. Vielä ei ole asumisen aika koittanut mutta ensi viikon maanantaina pääsee taas lomalle. Minä lähden lomalle jo lauantaina ja mummon vienti onkin nyt suunnitteilla. Jos esikoinen kotona niin voi viedä mutta jos tämä suunnitelma ei onnistu niin kotipalvelu vie mummon taksilla. Pakkaan laukun valmiiksi ja yritän saada mummon ymmärtämään mihin on lähdössä.
Loma tosiaan kantoi pitkälle. Mummo on ollut hyvän tuulinen, juttelee ja välillä jopa ollut erittäin terävä. Loman jälkeen mummolassa on lisätty yksi kotipalvelun käynti, kotipalvelu lämmittää lounaan. Tämä yksikin lisäys on piristänyt sillä silloin siellä käy ihminen joka vaihtaa muutaman sanasen ja viipyy edes hetken aikaa. Minä yritän käydä päiväkahvilla aina kun mahdollista niin yksinolon hetkiä ei päiväaikaan kauheasti tule. Ja on aina mitä odottaa kun odottaa seuraavaa kävijää ja miettii että kukahan sieltä tulee. Tuleeko joku tuttu vai se lihava nainen?
Tänään taisi mummolla olla huono päivä. Kun menin lääkkeitä laittamaan niin mummo kysyi että mikäs se sinun sukunimi on. Kerroin nimeni ja siihen tuli vastaus: minä kyllä muistelinkin että et sinä Pyykönen ole. Kysyin että muistatko oman nimesi ja sieltä tuli kyllä kaikki mahdolliset nimet. Iästä kysyin ja vastaus oli että ainakin 80 vuotta ja vähän yli. Kesällä mummolla tulee täyteen 88 vuotta. Eli on siellä muistissa vielä jotain, ei ole kaikki haihtunut taivaan tuuliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti