Ystävänpäivä

Eilen oli kalenterin mukaan ystävänpäivä mutta minun mielestäni jokainen päivä on ystävänpäivä. Eilinen päivä on mielestäni niitä kaupallisia juhlapäiviä jotka on tuotu Suomeen kaupan myyntiä lisäämään. Joten meillä sitä vietetään hyvin pienimuotoisesti. Omille kotona asuville rakkailleni ostin suklaata ja kotoa muuttaneelle esikoiselle ja hänen puolisolle lähetimme ystävänpäiväkortin. Esikoinen piipahti iltakahvilla töihin mennessään joten kaikkia rakkaitani eilen tapasin. 

Sen verran ystävänpäivää ajattelin ja järjestin Tättähäärälle äidin tapaamisen ystävänpäiväsi. Onneksi äiti tuli paikalle ja tyttö sai viettää kivan päivän. Minä ajelin päiväkahville esikoiseni äidin luokse. Siinä me äidit juotiin kahvia ja syötiin kakkua sulassa sovussa, suorastaan ystävinä. Tätä en olisi uskonut 18 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran PeLa:n tiloissa tapasimme ja juttelimme siitä mahdollisuudesta että hänen lapsensa minun kotiini muuttaisi. Vuodet ovat vierineet, elämäntilanteet vaihtuneet molemmin puolin, oikeutta on käyty eri oikeusasteissa ja jopa useampaan kertaan mutta kaikesta huolimatta olemme puhevälimme säilyttäneet. Viimeiset vuodet olenkin ollut tärkeä tukihenkilö äidin ja lastensa elämässä. Eilen keskustelimme yhteisestä, täysi-ikäisestä "lapsestamme".  Huoli on yhteinen ja yhdessä mietimme mitä voisimme tehdä.  Olen tosi onnellinen että meitä äitejä on kaksi. 

Omaa perhehoitajuuttani ja sijaisvanhemmuuttani olen taas puntaroinut ja itseäni soimannut. Esikoisen kanssa kaikki sujui ja nyt olen tilanteessa jossa kotona asuu täysi-ikäinen ihminen. Ajatusmaailmamme hänen kanssaan ovat niin kaukana toisistaan ja tulevaisuuden suunnitelmat kovin erilaiset. Minä olen pettynyt itseeni; en ole osannut kasvattaa määrätietoista, tiukasti eteenpäin ponnistelevaa nuorta. Mutta ehkä elämä tämänkin suhteen joku päivä kirkastuu tai sitten ei. Jostain yritän ammentaa nyt positiivista uskoa siihen että kyllä kaikki järjestyy. Vaikka se on kieltämättä vaikeaa. 

Eilen tuli postissa rikosrekisteriotteet takaisin ilman mitään saatekirjesttä. Olen ihan vakuuttunut siitä että emme ole uudelle sotelle kelvanneet. En ole jaksanut ruveta soittelemaan ja kyselemään että missä mennään. Ehkä ilmoittavat, ehkä eivät ilmoita mitään.