Elämän pieniä iloja

Siinä se kuistilla on; arjen ilon lähteeni.  Punaisessa paketissa on saunankiuas ja vieressä 100 kg kiviä. Toissapäivänä kiukaan netistä tilasin ja eilen postin jakeluauto sen pihaan toi. Tänään pitää entinen kiuas tyhjentää ja purkaa uusi paketista ja laittaa paikoilleen. Sitten voinkin kutsua sähkömiehen kytkemään kiukaan. Sitten kivet ja lauantai-iltana tai ehkä jo huomenna pääsen nauttimaan löylyistä.

Uudesta kiukaasta olen haaveillut jo vuosia.  Saunassa on ollut heti valmis kiuas ja jo vuosia sitten siitä meni salpa rikki ja minun voimilla ei kiukaan kansi enää auennut.  Pari vuotta sitten meni rikki kello ja sauna piti muistaa sammuttaa itse.  Eniten suututti tuo etten voinut saunoa silloin kun halusin. Olen jo pitkään haaveillut pesutilojen remontista ja ajattelin että turha on uutta kiuasta hankkia. Katselin kauniita kiukaan kuvia ja mietin millaisen kiukaan uuteen saunaan haluaisin. Mutta nyt iski arkitodellisuus vastaan; ei minulla ole remonttiin varaa.  Maksaahan kiukaatkin mutta päätin että siihen minun rahat riittävät. Saunasta puuttuu lämpöpatteri ja heti valmis kiuas on pitänyt saunan mukavasti lämpimänä ja kuivana. Joten nyt ei tarvinnut miettiä muuta kuin etsiä sopivan hintainen kiuas. Paikalliselta sähköyrittäjältä kiuasta kyselin mutta hän sanoi suoraan että netistä saat halvemmalla. On tämä maailma mennyt kummalliseksi kun ihmiset "pakotetaan" ostamaan tavarat netistä ja kohta vain muistelemme kivijalkakauppoja. Onneksi sentään kiukaan kytkentää ei käskenyt netistä tilata.

Eilen illalla saunoin jäähyväislöylyt ja kiittelin kiuasta yhteisistä vuosista. Paljon on yhteisiin vuosiin tapahtumia liittynyt. Kiuas on nähnyt iloa ja surua. Eron jälkeen, 3 lapsen yh-äiti, istui yömyöhällä saunassa itkemässä ja voimia keräämässä.  Pikkuhiljaa kiuas näki elämän voittavan ja muutaman vuoden kuluttua saunaan ilmestyi vakituinen "vieras" joka pikkuhiljaa muuttui perheenjäseneksi. Silloin tällöin saunassa piipahti pieniä ihmisiä; joku kerran pari jotkut jäivät pysyvästi saunavieraiksi. Syksyllä 2013 kiuas tapasi pienen ihmisen josta tuli myös perheenjäsen. Nyt tuo perheenjäsen nakkelee vettä kiukaalle tottunein ottein ja viettää saunareissuja kiukaan lähellä "poreammeessa" (vihreässä vannassa).  Hyvillä mielin kiuas meiltä lähtee. Hän on työnsä tehnyt uskollisesti ja nyt on vanhan aika siirtyä lepoon. Kiitos yhteisistä vuosista!