Näin kauniilla kortilla minua onniteltiin tänään. Tättähäärä toi kerhosta salaperäisen paketin ja sanoi että saat avata tämän äitienpäivänä. Tänään koitti luvattu päivä ja paketista paljastui näin ihana kortti. Tuo sydän tytön kämmenessä on todella hellyttävä.
Facebookin muistoista luin että vanhempani ovat olleet meillä viimeistä kertaa äitienpäivälounaalla vuonna 2012. Äiti olisi kyennyt kyllä tulemaan mutta isän kunto oli sen verran huono ettei hän jaksanut/halunnut lähteä kotoa mihinkään. Nyt ajattelin että äidille olisi vähän piristystä poistua kotoa ja laitoin esikoisen mummoa houkuttelemaan. Mutta yksin poika mummon hakureissulta tuli. Ei ollut mummo halunnut syömään lähteä. Iltapäivällä kävin sitten mummon luona ja istuin jonkin aikaa hänen seuranaan.
Paras äitienpäivälahja oli se että meidän perhe istui saman pöydän ääressä syömässä eikä kukaan riidellyt. Pöytä alkaa käydä ahtaaksi kun porukka aikuistuu ja tuo mukanaan uusia perheenjäseniä. Mutta ei meidän tupakeittiöömme oikein isompi pöytä mahdukaan joten syödään sitten kahdessa kattauksessa kun porukka lisääntyy. Ulkona satoi räntää ja vettä mutta meidän kotona oli lämmintä ja mukavaa.
Eilen ajeltiin Tättähäärän kanssa hakemaan esikoista lomalle. Siinä autoillessa minuun iski aivan yllättäen suuri onnellisuus. Tuli ihan kyyneleet silmiin kun ajattelin miten onnellinen ihminen minä olenkaan. Vaikka elämä tuntuu välillä raskaalta niin kaikesta huolimatta kaikki on hyvin. Siinä autossa ajattelin jälleen kerran että kaikella itkulla oli tarkoituksensa. Minun piti käydä pitkä ja kivinen tie ennen kuin olin valmis äidiksi. Enkä miksi tahansa äidiksi vaan nimenomaan näiden lahjalasten äidiksi. Jakamaan äitiyttä heidän biovanhempiensa kanssa.
Hyvää äitienpäivää kaikenlaisille äideille ja lapsille aikaa antaville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti