Vaatepino sohvalle

Perjantaisin on mummolan kauppapäivä, toki muinakin päivinä mummolassa käyn ja jääkaapin tilanteen tarkistan. Mutta perjantai on aina "isompien" ostosten päivä.  Eilen en mummolassa käynytkään ja kun tänään sinne menin niin ensimmäisenä kiinnitin huomiota sohvalla olevaan vaatepinoon. Siinä oli nätisti isäni vaatteita; sukat, aluspaita, kalsarit, pitkät housut ja paita. Ihmettelin mistä äiti on nuo vaatteet kaivanut esiin koska omasta mielestäni olen isän vaatteet jo hävittänyt. Mutta en toki koko vaatekomeroa ole läpikäynyt. Sieltä äiti on nuo etsinyt. Torstai on pesupäivä ja luultavasti äiti on etsinyt vaatteet valmiiksi siihen sohvalle jo eilen.  Kysyin äidiltä mitä varten nuo vaatteet ovat tuossa. Vastaus kuului; papalle laitoin mutta eipä ole niitä päälleen laittanut.  Juttelin sitten isän kuolemasta ja hautajaisista. Äiti kuunteli ja sanoi että hän ei muista että pappa olisi kuollut. En tiedä menikö asia perille vai ei. Onhan äiti kattanut isälle ruokailuvälineet koko ajan mutta koskaan hän ei ole sanonut että kuvittelee papan olevan elossa. Ei ole juuri isästä koskaan puhunutkaan.  Sanoin taas että kesällä lainataan jostain pyörätuoli ja lähdetään käymään haudalla. Viime kesänä sitä jo ehdotin mutta äiti ei suostunut lähtemään. Josko tulevana kesänä lähtisi.

Viime viikolla käytiin muistihoitajan luona mutta eihän äiti siellä paljoa puhunut. Testejä ei pysty enää tekemään. Painon mittasi ja 41 kg äiti painaa.  Ei äiti toki pitkäkään ole mutta pieneksi ja hennoksi on mummo käynyt. Nyt olen apteekista ostanut ravintolisiä sillä ruoka ei maistu ollenkaan ja äiti pyörittelee vain ruokaa lautasellaan. Jääkaapista menee aina paljon ruokaa biojätteeseen koska ei vaan mikään maistu. Jotain pitää kaapissa kuitenkin olla tarjolla.  Nyt äidillä on ollut taas paljon yöllisiä kaatumisia mutta onneksi niistä on selvitty mustelmilla. Heinäkuussa äiti täyttää 87 vuotta joten kyllähän hän on jo pitkän elämän elänyt. Muistihoitajan kanssa juteltiin äidin "elämättömästä" elämästä sillä ei elämä oikein elämältä tunnu. Kun äidiltä kysyttiin että mikä tuottaisi hänelle iloa niin vastaus oli että ei mikään. Ilotonta ja synkkää se elämä on, siitä ei päästä yli eikä ympäri.  Se tuntuu niin surulliselta.