Joskus kaksi sanaa ruutupaperilla voi tehdä ihmisen iloiseksi. Menin tänään mummolaan ja äiti oli kirjoittanut ruutupaperilehtiöön vaippoja voita. Sanoi vielä ääneen että vaipat ja voi on lopussa ja niitä pitäisi ostaa. Viime aikoina on tuntunut että äiti on jossain kaukana mutta tänään hän oli tässä ja nyt. Se tuntui todella hyvältä. Voita kävin ostamassa mutta vaippoja mummolla oli eteisen hyllyllä ja sieltä otettiin yksi paketti käyttöön. Vaippoja pitää kyllä tilata sillä kaksi pakettia hyllylle jäi. Vaipat tulee kotiin ja kaiken lisäksi vielä ihan ilmaiseksi. Itse ostin vaippoja kaupasta mutta jossain vaiheessa kotipalvelu sanoi että niitä voidaan kyllä tilata ja ne ei maksa mitään. Hyvä että kertoivat.
Äidin ruokahalu on todella olematon ja nyt tuntuukin että voileipä sinapilla maistettuna on ainoa joka uppoaa. Tämän lisäksi banaanit. Apteekista ostamani ruuan korvikkeet ovat syömättä mutta onneksi niissä on pitkä päiväys. Niistä saisi hyvästi proteiinia mutta kun ei maistu niin ei maistu. Ruokailu on kovin yksipuolista ja annokset olemattomia. Mutta ei ketään voi väkisin syöttää. Toki söisi enemmän jos olisi joku siinä vieressä istumassa ruokailun ajan. Yksin ollessa on niin helppo lopettaa syöminen heti.
Vanhustenviikkoa on vietetty tällä viikolla. On ollut kaikenlaisia juhlia, meidän kunnassa kasiluokkalaiset veivät palvelutalon vanhuksia ulos ym. ym. Mutta kotona asuvia vanhuksia ei ole kukaan muistanut millään tavalla. Toki vanhustenjuhliin kaikki vanhukset olivat tervetulleita mutta eihän äitini mihinkään kotoaan lähde. Tuskin olisi lähtenyt ulkoilemaankaan jos joku tuntematon teini olisi tullut hakemaan. Eihän äiti lähde ulos edes minun kanssani. Jos ehdotankin jonnekin lähtöä niin heti rupeaa koskemaan joka paikkaan. Isän hautakin on äidille ihan tuntematon paikka, ei ole suostunut sinne hautajaisten jälkeen lähtemään. Ja silloinkin varmaan väkisin vietiin paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti