Tukilapset tuli meille jo lauantaina jotta porukka ennättäisi hitsautua vähän yhteen ennen kuin reissuun lähdetään. Aina kun tukarit meille tulee niin ensimmäisenä iltana on jos jonkinlaista rähäkkää ja riehumista joten helpompi kestää tämä alkutohina omassa kodissa. Sunnuntaina oltiinkin jo samaa perhettä ja kasattiin reissukamppeet yhteistuumin. Kovasti pienimmät reissut odottivat sillä olihan tämä tukilapsille ensimmäinen pitempi lomareissu ja kaiken lisäksi ilman äitiä. Lasten äiti oli tehnyt loman minulle helpoksi kun ei ollut antanut 7 vuotiaalle kännykkää mukaan. Eipähän minun tarvinnut naputtaa jatkuvasta kännykällä olemisesta.
Me majoituttiin huoneistossa jossa oli tupakeittiö, makuuhuone ja alkovi jossa kerrossänky. Lisäksi vessa sekä sauna pesuhuoneineen. Nukkumajärjestyksen olin miettinyt jo kotona; Tättähäärä nukkuu minun kanssa makkarissa, sisarukset kerrossängyn alasängyssä (120cm) ja kasiluokkalainen yläsängyssä. Tämä oli hyvä järjestys jos sai pienimmät nukkumaan ensin, sitten 7 vuotiaan ja viimeisenä isoimman. Mutta jos kaikki kolme meni alkoviin yhtä aikaa niin meteli oli taattu ja mamman hermot kireällä. Lomaan sisältyi muutama hyvä ilta ja muutama huono ilta joten kaikki hyvin. Saunaa lämmitettiin melkein joka ilta ja pesuhuoneessa oleva pyykkikone sekä kuivauskaappi oli kovalla käytöllä. Sen verran haisevia ulkovaatteita meillä oli että niitä piti pestä useamman kerran ja lomalta en yleensä likapyykkiä kotiin tuo niin vielä viimeisenä iltana pesin pyykkiä ja aamulla lastasin puhtaat vaatteet kuivauskaapista matkalaukkuihin.
Tuetuilla lomilla on paljon järjestettyä ohjelmaa joihin saa osallistua mutta niihin ei ole pakko osallistua jos ei halua. Minä en ollut nyt innostunut kehon koostumuksen mittauksesta enkä liikuntasuosituksista. Ainoa aikuisten ohjelma johon osallistuin oli luento terveydestä. Minä ja kolme muuta naista siellä oltiin kuuntelemassa asiaa jonka meistä jokainen tietää mutta käytännössä niiden toteuttaminen ei aina onnistu. Kasiluokkalainen ei osallistunut mihinkään. Tai olisi hän halunnut osallistua lasten toimintaan mutta mielestäni oli liian iso lasten seuraan. Lapset osallistuivat kaikkeen mahdolliseen sekä sisällä että ulkona. Yhtenä päivänä lapset kävi hevostallilla ja pääsivät ratsastamaan. Sehän oli tyttöjen mieleen. Yhtenä päivänä tehtiin perheretki Komulankongäälle. Siellä ihailtiin koskea ja paistettiin makkaraa. Yhtenä päivänä vein lapset katsomaan Hepoköngästä Puolangalla joka on Suomen korkein luonnonvaraisin putous. Se oli todella kiva retki kun paikalla oli vain meidän perhe.
Ukkohallan Saunamaailmassa kävimme kahtena päivänä. Minä olisin istunut saunoissa vaikka kuinka kauan mutta ei ipanat saunoissa viihtyneet. Onneksi Saunamaailmassa oli pieni uima-allas jossa porukka viihtyi tuntikausia. Tättähäärä on oppinut uimaan sen verran että pysyy pinnalla ja toinen 5v viihtyi altaassa uimarenkaan avulla. Pojat osaakin uida joten ei tarvinnut silmä tarkkana vahtia kuin näitä tyttöjä. Uiminen taisi ollakin loman parasta antia.
Ruoka oli asia josta kävimme neuvotteluja joka päivä ja lopulta minun oli annettava periksi. Tättähäärä ja tukipoika elivät melkein koko loman pelkällä leivällä ja herkuilla. Kasiluokkalainen söi aamupuuron hyvin mutta muu ruoka ei oikein mennyt alas. Tukityttö oli ainoa joka söi jokaista ruokaa edes jonkin verran. Monilla tuetuilla lomilla olen ollut ja täytyy sanoa että nyt ruoka ei ollut oikein lasten mieleen. Tai sitten minun ipanat ovat vain niin ronkeleita. Valinnanvaraa ei tarjoiluissa ollut ja seisova pöytä ei todellakaan notkunut herkkuja. Lounaalta sai ottaa leipää ja leikkeleitä sekä joskus hedelmiä välipalaksi huoneistoon ja päivälliseltä kasattiin iltapalatarpeet. Mutta turha on ruuasta valittaa sillä tärkeintä minulle oli että minun ei tarvinnut tehdä ruokaa ja näin ollen jäi enemmän aikaa lapsille. Me pelattiin lautapelejä, luettiin, lapset piirsivät, saunottiin ja nautittiin elämästä.
Illalla kun olin saanut lapset nukkumaan, sytytin kynttilät olohuoneessa ja nautin hiljaisuudesta. Nuo hetket olivat loman parasta antia. Vaikka välillä oli vaikeaa niin lomasta jäi todella hyvä muisto. Myös tukilapset sanoivat usein että täällä on kivaa.
Tämä kuva on minusta jotenkin hellyttävä. Nämä neljä ovat jakaantuneet kahden kimppaan ja kimpat ovat Tättähäärä ja tukipoika sekä kasiluokkalainen ja tukityttö. Tukityttö auttaa aina kasiluokkalaista ja jos toinen ei kapealla reunalla pysy ilman auttamista niin pakkohan kaveria on auttaa. Toiset menevät tukka putkella edellä eivätkä edes mieti tuleeko toiset perässä vai eivät.
Perjantaina ajeltiin kotiin. Palautin tukilapset äidilleen ja kiitin että sain lapsia lainata. Äiti oli onnellinen kun lapset pääsi lomalle. Kotona purettiin reissukassit ja virittäydyttiin arkeen. Tosin minä pakkasin reissukassin lauantaiaamuna uudelleen ja lähdettiin viettämään yhteistä yönseutua meillä melkein asuvan toisen aikuisen kanssa. Hotellihuone oli varattu, liput kahden esiintyjän keikalle varattu joten eikun menoksi. Lukiolainen lupasi huolehtia pienemmistä joten mikäs oli lähteä aikuisten aikaa viettämään. Lauantai-iltana nautittiin hyvästä ruuasta ennen keikkaa, hyvästä musiikista ja hiljaisesta aamusta kun ei ollut kiire minnekään. Nyt on hyvä jatkaa arkea ja virittäytyä samalla alkavaan talveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti