Sadepäivän mietteitä

Harmaus jatkuu edelleen ja koneelta piti kaivella vähän väriä elämään. Reilu viikko sitten oli taivas hetken aikaa näin kaunis.

Jotenkin tämä alkuvuosi on itselläni ollut harmaa ja tuntuukin että koko kuntamme on vaipunut harmauteen. Ikäviä uutisia tulee monelta suunnalta; eräs ikäiseni ja aika hyvin tuntemani nainen kuoli tällä viikolla. Tällä viikolla kuulin myös eräästä avioerosta ja se uutinen pysähdytti. Ja samalla se sai ajatukset aikaan 10 vuotta sitten. Itse olin täysin samassa tilanteessa ja tuntui että elämä loppuu siihen. Mutta ei elämä loppunut ja nyt tiedän että avioero oli juuri se mitä minulle pitikin tapahtua. Tätä samaa uskoa olen nyt yrittänyt valaa tähän 3 lapsen äitiin joka nyt jatkaa elämää yksin lasten kanssa.

Eilen oli palaveri työni tiimoilta ja eiliseen loppui hyvin sujunut yhteistyö yhden bioäidin kanssa. Puhuin asioista lapsen näkökulmasta ja sos.työntekijä uskalsi tehdä päätöksen joka on lapsen kannalta hyvä. Vähän pelolla odotan mitä tuleman pitää. Tai ehkä asia ymmärretään kun sitä vähän mietitään tai sitten ei.

Kun koko ajan on harmaata, kuulee ikäviä uutisia ja itsekin joutuu omassa elämässään vaikeiden asioiden kanssa tekemisiin niin pakko on välillä miettiä kivoja asioita. Parin viikon päästä lähdetään viikonlopuksi laskettelemaan ja kohta on viikko 10 ja hiihtoloma. Tänään mietin jo vähän juhannustakin ja katselin mökkiä juhannusviikoksi. Nyt on vielä vara valita ja en vielä mökkiä varannut. Suunta taitaa olla kesällä sama kuin viime kesänä mutta nyt vaihdamme mökkiä. Tai näin ainakin suunnittelen.

Meillä asuvan toisen aikuisen työkuviotkin alkaa näyttää tällä hetkellä hyvältä. Jonkin aikaa on kaupassa ollut "työharjoittelussa" ihminen joka on kiinnostunut ostamaan liikkeen itselleen. Hänellä monenlaisia yrityskuvioita ja kihlattuni olisikin liikkeen keulakuva ja pääasiallinen työntekijä. Häneltä oli kysytty että onko suunnitelmissa muuttoa yms. ja vastaus oli ollut ettei ole sillä koti on täällä ja täällä haluamme myös perhehoitoa jatkossakin tehdä.

Maanantaina tapahtuvaa sossujen kotikäyntiä odotan ihan innoissani. Tyttöjen sossut ovat myönteisiä lyhytaikaiseen perhehoitoon ja molemmat ovat sanoneet että kyllä sinä itse tiedät jaksatko ja miten perheen nykyiset lapset asiaan suhtautuu.  Näin minäkin uskon ja avoimin mielin toivotan uuden kaupungin ja läänin lastensuojelun ihmiset tervetulleeksi meille.