Pikkuhiljaa alkaa kevät koittaa Kuusikulmassakin. Kesämaata alkaa ilmestyä vaikka toisaalta on vielä luntakin. Märkää ja kuraista on joka paikassa ja jotenkin päivittäiset ulkoilut eivät kauheasti innosta. Jos ulos mennään niin lähdetään lenkille; kylälle menevä kevyenliikenteenväylä on jo aika kuiva. Omassa pihassa ei oikein keksi mitään tekemistä ja läheisen leikkikentän ainoat välineet, keinut, ovat vielä penkan takana.
Takapiha alkaa pikkuhiljaa sulaa ja kohta pääsen viemään pyykkiä telineelle ja kunhan pihan perä kuivuu niin lapset saavat trampoliinin paikoilleen. Mutta sitä kuivumista saadaan vielä odotella pitkään ellei aurinko rupea näyttäytymään useammin kuin viime päivinä on näyttäytynyt.
Kuusikulman vieressä oleva metsä näyttää jo aika hyvältä. Lumet ovat kadonneet ja kohta voimme viedä sinne frisbeegolf-korit. Metsä on kunnan puistoaluetta mutta viime kesän kysyin luvan sen käyttöön. Lupa heltisi yhdellä puhelinsoitolla ja kunnan rakennusmestari sanoi että onhan se hyvä että alueella on virkistyskäyttöä. Ei sitä puistoaluetta muut käytä kuin me.
Talvivälineet odottavat varastoon pääsyä ja pikkuhiljaa Kuusikulman mamman pitäisi innostua myös pihahommista. Jotenkin nyt vallitsee sellainen laiska olo ja en saa mitään aikaan. Jotenkin hautajaisten jälkeen tuli sellainen väsynyt olo ja tuntuu ettei jaksa tehdä mitään. Tosin sitä oloahan minulla on ollut jo pitkään.
Tänään Kuusikulma on sairastupana; Kikkara oksensi aamulla. On ollut jo monta päivää huonolla tuulella, syönyt tosi huonosti ja eilen meni nukkumaan heti klo 18.00 jälkeen. Ja nukkui aamulla klo 8.00 saakka. Ei syönyt aamupalaa ja lastenohjelmia katsoessaan oksensi sohvalle. Onneksi näyttäisi siltä että tauti meni ohi yhdellä "rylläyksellä". Varovasti olen antanut tytölle syömistä; lähinnä sipsejä ja keltaista Jaffaa. Nyt sitten odotellaan kuka on seuraava. Mummolassa en tänään uskaltanut käydä vaikka onhan se tauti jo tarttunut jos on tarttuakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti