Kotoilua

Jokin aika sitten kotoilu oli aikamoinen villitys. Joka lehdessä annettiin kotoiluvinkkejä ja jokainen aikaansa seuraava ihminen kotoili. Minä olen kotoilut aina. Tosin en ihan siinä mielessä kuin tämä nykyisin kotoillaan. En ole koskaan ollut mikään jauho- enkä viherpeukalo. Peukalo on muutenkin keskellä kämmentä ja mitään kädentaitoja vaativia hommia en osaa tehdä. Eikä niihin ole kiinnostustakaan. Mutta muuten kotoilu ja laiska elämä sujuu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

Eilen olisi ollut aivan ihana ilma tehdä pihahommia ja kaikkea muutakin. Mutta eipä innostanut joten ihan hyvillä mielin vietin aikaa sohvalla.  Kun aamupäivällä tehtiin pieni kävelylenkki niin sen jälkeen olikin mukava ruuan päälle levähtää.  Nuoriso lähti kylille ja nti Tättähäärin meni oma-aloitteisesti sänkyynsä päikkäreille joten Kuusikulmassa vallitsi rauha ja hiljaisuus. En hennonnut rikkoa sitä esim. pyykkikoneen äänellä. 

 

Kuten kuvasta näkyy, tuulikaappi kaipaisi kevätsiivousta. Lasten talvivaatteet olen sieltä jo pessyt ja laittanut varastoon. Mutta kengät, luistimet, monot ja korit joissa pipot ym. ovat vielä paikoillaan. Tuulikaappi on onnettoman pieni ja nyt kun siellä on sekaisin talvi- ja kesäjuttuja niin se on suorastaan järkyttävän näköinen.  Remonttireiskaa kaipaisin kovasti sillä meillä joka paikka huutaa valkoista väriä. Puupinnat ovat 30 vuoden aikana tummuneet ja eivät näytä enää hyvältä. En kaipaa vitivalkoista kotia ja lattiat saavat olla puunväriset. Kunhan joskus nuo seinät saisin vaaleiksi, se riittäisi. Vanhoista huonekaluista tykkään enkä halua niistä valkoisia.  Tykkään katsella sisustuslehtiä ja lukea sisustusblogeja mutta oman kodin ei tarvitse olla samanlainen kuin lehdissä.  Minulle riittää kun on siistiä ja tavarat paikoillaan.

 

Tänään sain tuon pakastimen päällyksen tyhjennettyä ja vietyä siinä olevat talvivaatteet varastoon. Vielä pitäisi noita säilytyskoreja vähän tutkia ja katsoa mitä ne pitävät sisällään. Pesukoneen päällä olevassa korissa säilytän omia pikkareita ja sukkia sillä en viitsi aina lähteä niitä hakemaan makkarin lipastosta. Muutoin minun vaatekaappini on varastossa ja siitä johtuen minun vaatteita on usein pakastimen ja pesukoneen päällä. Ja se ei näytä siistiltä. Eikä ne vaatteet siellä varastossakaan ole komerossa vaan lojuvat siellä sun täällä.

 

Tästä tulikin mieleeni tämän päivän puheenaihe; KonMari.  Ihmiset marittavat ja pistävät kotejaan kuntoon. Minä olen eräällä tavalla konmarittanut aina sillä tavaroilla on ollut aina omat paikkansa ja tykkään että mitä vähempi tavaraa niin sen parempi. Sen verran KonMari minuakin kiinnostaa että kirjan olen ostanut mutta en ole vielä sitä lukenut. Enkä viikkailut alushousuja oikealla tavalla.  Säännöllisin väliajoin tyhjennän kotia ja luovun tavaroista ym. joita en enää tarvitse. Mutta kyllähän sitä joutavaa tavaraa vieläkin löytyy, siitä olen ihan varma. Säännöllinen siivous on minulle myös tärkeää. Jotenkin tuntuu että elämä on yhtä hullunmyllyä ja pään sisus kaipaa sitä että kodissa on siistiä. Toki lapsiperheessä ei täydelliseen siisteyteen varmaan koskaan päästä. Tättähäärä leikkipaikka on meillä olohuoneessa joten leluja löytyy lattioilta ja vaikka mistä.  Mutta sellaiseen perussiistiin kotiin pyrin vaikka ei se aina onnistu.