Tänään ei ole päässyt Kuusikulman mamma sammaloitumaan. Takana on muutama tunti autossa istumista ja matkattuja kilometrejä n. 400. Lähtö oli aamulla klo 6.15 ja kotona olin 14.20. Tosin välillä piipahdin kotona sen verran että otin nti Tättähäärän kyytiin. Tulevien viikkojen aikana näitä kilometrejä kertyykin reippaasti, joka viikko vähintään 600 km. Onneksi tykkää autolla ajamisesta sillä sijaisvanhempana kilometrejä kertyy kyllä reippaasti. On lasten tapaamisia, terapioita, lääkärireissuja ym. ym. Ja kun asutaan täällä maalla niin harrastukset ovat aina kaukana. Nti 16v käy ratsastamassa naapurikaupungissa ja matkaa tulee edestakaisin 80 km. Mikäs se on kesäkelissä ja 100 nopeudella ajella mutta talvella meinaa tuskastuttaa. Eniten tuskastuttaa 80 km:n nopeusrajoitus. Tuntuu niin hullulta hyvällä pakkaskelillä ajaa tuollaista nopeutta. Vakionopeuden laitan aina autossa päälle sillä ei ole varaa sakkoihin.
Tänään ajelin keskussairaalaan ja takaisin. Nyt alkoi hra 13v:n osastojakso joka näillä näkymin kestää ainakin 8 viikkoa. Joka maanantaiaamu vien pojan osastolle ja käyn hakemassa perjantaina. Toivottavasti näiden viikkojen aikana löytyy keinot pojan auttamiseen sillä yläkoulu alkaa syksyllä ja meidän kaikkien pitäisi tietää "missä mennään" ja miten opiskelut kannattaisi järjestää. Ja on niin paljon muutakin johon osastojaksolla halutaan selvyyttä. Yksi tärkeä tavoite on herättää poika tähän maailmaan; sietämään tylsyyttä ja unohtamaan ruutuun tuijottelu. Nykyään poika ei ajattele muuta kuin pelaamista ja siitähän meillä on ikuinen tappelu. Nyt osastolla yrittävät löytää asioita ja tekemistä jotka kiinnostaisi poikaa. Kotona mikään ei kiinnosta, on tylsää jne jne. Kuulosti kyllä tosi hyvältä kun poika jankutti siellä koko ajan tietokoneelle pääsystä. Ehkä on osaa olla siellä oma itsensä eikä näyttele. Näin ainakin toivon.
Toivotaan pojan hoitojaksolta paljon uusia tuulia! Ja tuulettumista myös sinne kotiin "mammalle" :)
VastaaPoista