Jokin aika sitten kirjoitin miten eron jälkeen halusin uudistaa astioitani ja ostin ensimmäisen muumimukini. Minua pyydettiin kertomaan vähän enemmän siitä mitä muumit minulle merkitsee joten olkoon tämä postaus pelkkää muumia.
Muumit oli tuntematon käsite minun lapsuudessani. Muistan että joskus pikkutyttönä sain sukulaisilta lahjaksi muumikirjan mutta se ei jostain kumman syystä minua innostanut yhtään. Taisi jäädä lukematta. Vuonna 1996 minusta tuli äiti ensimmäisen kerran ja kun esikoisen ollessa pieni pyöri telkkarissa Muumit. Poika innostui niistä ja samalla minäkin rupesin muumeja katsomaan. Ja vaikka en tarkasti katsonutkaan niin tupakeittiössä touhutessa sain samalla seurattua muumien elämää. Jokin Muumilaakson asukkaiden ja varsinkin Muumitalon asukkaiden elämässä viehätti. Muumimamma oli niin ihana ja sydämellinen ihminen ja mietinkin että osaisinpa olla yhtä ihana ihminen kuin hän. Omalla tavallani tunnistin itsessäni muumimammaa koska olin sijaisäiti ja eräällä tavalla kotimme ovet oli avattu lapsen myötä muillekin kuin meidän sukulaisille ja ystäville. Tuosta lähti minun muumi-innostukseni. Tästä huolimatta avioero v.1997 oli sysäys siihen että meille rupesi ilmestymään muumitavaraa. Ensin mukit, kulhot, lusikat, lasit ja pikkuhiljaa lautaset. Kun perhe kasvoi niin rupesin tuntemaan itseni entistä enemmän muumimammaksi. Ja toki ulkomuotokin alkaa olla yhtä pyöreä kuin muumimammalla. Kun uusi rakkaus ilmestyi kuvioon niin hänestä tuli ihan automaattisesti muumipappa. Sitten olikin muumiperhe kasassa; mamma, pappa, Nuuskamuikkunen, Pikku-Myy, Muumipeikko ja hännänhuippuna Niiskuneiti. Pikkuhiljaa rupesi ilmestymään erilaisia muumiaiheisia tavaroita. Nyt on keittiön kaapeissa paljon muumipurkkeja ja niissä säilytetään riisejä, makaronia, jauhoja ym. ym. Tuossa pyöreässä muumipurkissa säilytetään meidän perheen kännykkälatureita. Purkki löytyi kirpputorilta ja hakusessa on saman sarjan muut purkit. Muumifikuurit on löytöjä kirpputoreilta ja nyt etsin sarjaan kuuluvaa Pikku-Myytä. Nettistä se ehkä löytyisi ja facebookin kirppareilta mutta haluan löytää sen "live-elämässä". Hinta figuurilla on noussut kyllä sellaiseksi että en ole vielä ihan vakuuttunut haluanko sitä vai en. Veden keittimen toi joulupukki viime jouluna ja leikkuulauta on muisto meidän viime kesäiseltä Muumimaailma reissulta. Nti Tättähäärä syö aina ruokailuvälineillä joissa on muumit. Muumi-ruokailuvälineet olen antanut kaikille meillä käyneille pienille tuki- ja kriisiperhelapsille. Yleensä annan välineet läksiäislahjaksi pienen kortin kanssa mutta pitkään käyneet tukarit saivat välineet synttärilahjaksi. Olen halunnut antaa lapsille pienen muiston meidän perheestä siitäkin huolimatta etteivät he välttämättä ole meillä kauaa aikaansa viettäneet.
Tässä lyhykäisyydessään minun "muumimaailmani". Pyrkimys on kova olla ihana Muumimamma ja ehkä jonain päivänä pystyn yhtä ihana ja lempeä olemaan. Ei elämä muutenkaan ole yhtä leppoisaa ja ihanaa kuin Muumilaaksossa mutta eihän sen tarvitse ollakaan. Me asutaan ja eletään Kuusikulmassa. Kieltämättä välillä tuntuu että olisi niin ihanaa olla muumi ja nukkua talviunta. Herätä keväällä linnunlauluun ja viettää leppoisia ja aurinkoisia kesäpäiviä ilman huolen häivää.
Muumimamma on kyllä eräänlainen äidillinen esikuva kenelle tahansa. Aloin hiljan lukemaan muumien Vaarallista juhannusta ja siinä heti alkusivuilla minusta huokuu mamman lämpö ja välittäminen. Hän siinä rakentaa joka kevät kevään ensimmäisen kaarnalaivan ja antaa sen sille, kenestä pitää eniten. Ja joka kevät, sen laivan saa Muumipeikko. Aloin ajattelemaan sitä sinun postauksesi jälkeen, että onhan se paljolti niin, että vaikka Muumitalossa on hulinaa ja vieraita ympäri vuoden ja vuorokauden, niin ei Mamma jätä huomioimatta sitä ainoaa ja yhtä hänen omaa poikaansa. Tämä ei kuitenkaan kirjassa tule ilmi negatiivisessa sävyssä, vaan minusta juuri sellaisena, kuin äidin kuuluukin näyttäytyä. Olla reilu ja lämmin kaikille tasapuolisesti, mutta huomata kuitenkin se oma pieni tähti sieltä miljoonien joukosta. Kiitos postauksestasi! :)
VastaaPoistaMuumit ��
VastaaPoistaNiin rakastan Muumeja , oih sulla on tuo vedekeitin, se on mulla haaveissa vasta ��
Joulupukki toi keittimen. Keitin on vain aikuisten käytössä sillä on painava ja liekö keittimessä jotain vikaa kun kansi ei pysy paikoillaan. Höyry tulee kannen läpi ja lapsille onkin käytössä toinen keitin.
VastaaPoista