Tänään olisi ollut taas parasta se etten olisi mummolaan mennyt. Mutta menin sillä meille tulee yhteinen sanomalehti. Tai äitihän sen maksaa mutta ei lehti kulu vaikka sitä useampi ihminen lukisi. Tosin äiti ei edes lue lehteä, ei ole lukenut enää vuosiin. Isä toivoi että äiti olisi uutiset lukenut kun hän ei enää nähnyt mutta jostain kumman syystä äiti ei halunnut lehteä lukea. Ehdotin jo viime vuoden lopussa että lopetettaisiin koko lehden tilaus mutta siitähän äiti suuttui. Ei suostunut lopettamaan Seura-lehden tilaustakaan vaikka ei ole sitäkään enää vuosiin avannut. Tilaukset jatkuvat ja minä luen lehdet. Sehän sopii minulle, en minä siitä valita. Kotipalvelun naiset tuovat sanomalehden aamulla mummon luo tullessaan. Ja jos eivät muista tuoda niin saavat kyllä kuulla kunniansa.
Menin siis hakemaan lehteä ja äiti sanoi että pitäisi ostaa matalia lautasia. Ihmettelin että mihinkäs lautaset ovat kadonneet ja sitä äitikin ihmetteli. Hän kun ei ole niihin edes koskenut. Silloin räjähdin: KUKA MUU TÄÄLLÄ NIITÄ LAUTASIA HÄMMENTÄÄ JA KULJETTAA KUIN SINÄ. Juuri eilen tutkin tiskikaapin ja siellä oli monta paikallisen ravintolan lautasta. Ne toimitin ravintolaan ja siellä sanoivat että ovatkin ihmetelleet kun lautaset eivät enää takaisin tule. Yleensä ne laitetaan laatikkoon jossa ruoka tulee. Mummo ei syö ateriaa kerralla vaan laittaa jääkaappiin ja syö sitä vielä päivällisellä ja ehkä seuraavalla aamupalalla. Nyt lienee käynyt niin että omat lautaset on menneet lounaslaatikkoon tai ties minne. Tiedän ettei olisi pitänyt suuttua mutta kun rupesi niin ärsyttämään. Samalla annattelin että ethän sinä koskaan ole mitään tehnyt vaan vika on aina muissa. Ja hyvähän se on täällä valittaa kun itse ei tarvitse tehdä mitään vaan kaikki tuodaan eteen ja palvellaan kuin kuningatarta. Tiedän ettei noin olisi pitänyt sanoa sillä eihän äiti itselleen mitään voi. Vai voiko? Siitä en ole aina ihan varma. Monta kertaa tekisi mieli ravistella äitiä ja sanoa että herää tähän maailmaan ja todellisuuteen. Toivon suuresti etten olisi koskaan äitini kaltainen vaan pystyisin ja haluaisin aina itse huolehtia arjestani ja elämästäni. Äitihän ei ole koskaan huolehtinut mistään vaan antanut muiden hoitaa asiat ja sitten valittanut miten kukaan ei osaa tehdä mitään oikein. Itse olen joutunut aina asiat hoitamaan ja yleensä yksin niin siitä johtuen moinen käyttäytyminen tuntuukin tosi oudolta. Muistan miten 10-14 vuoden ikäisenä hoidin vanhempieni asioita vero- ja tilitoimistossa naapurikaupungissa. Menin sinne linja-autolla ja eräänkin kerran linja-auto ajoi ojaan liukkaalla kelillä. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Odoteltiin että joku traktori kävi vetämässä auton tielle ja matka jatkui. Nyt kun asioita mietin niin ihmettelen miksi vanhempani itse eivät asioita hoitaneet. Ihan samalla tavalla äiti olisi voinut lähteä linja-autolla asioita hoitamaan. Tai isä liikkeen pakettiautolla. Mutta ei, minut sinne lähetettiin. Minä en voi kuvitella että lähettäisin nti 16v:n asioita hoitamaan, saatikka hra 13 vuotiaan. Siitä ei tulisi kyllä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti