Tänään oli pojan osastojaksolla vuorossa MIM-kuvaus. Siinä me kaksi istua törötettiin sohvalla ja kamera kuvasi meitä. Pöydällä lappuja joista minun piti ääneen lukea mitä pitää tehdä. Ensimmäisenä tehtävä oli ottaa pussista vinkuvat eläimet ja leikkiä niillä. Poika kieltäytyi ehdottomasti leikkimästä. Joku tehtävä oli että minun pitää piirtää joku yksinkertainen kuvio ja poika tekee samanlaisen. Sitten me rasvattiin toisiamme ja syötimme toisillemme keksiä ja juotimme pillimehua. Sovittelimme myös hassuja hattuja. Minun piti kertoa meidän ensimmäisestä kohtaamisestamme. Joistakin tehtävistä poika kieltäytyi kokonaan. Tuli kyllä mieleen että onko näitä järkevä tehdä 13 vuotiaan, itseni kokoisen murkkupojan kanssa. Nti Tättähäärän kanssa olisin tehnyt nämä ilolla ja meillä olisi ollut todella hauskaa. Mutta hra 13v:n kanssa ei hauskaa ollut. Olenkin ihan varma että kovin paljon myönteistä palautetta ei tästä kuvauksesta minulle heru. Onneksi en sitä odotakaan.
Omahoitajan kanssa keskustelin ja nyt alkaa poika kotiutua osastolle. Ihmeen nopeasti, sanoi omahoitaja. Yleensä lapset pystyvät kuulemma näyttelemään viikkoja ennen kuin ne ongelmat rupeavat osastollakin näkymään. Olenkin aina tiennyt ettei poika kauaa jaksa näytellä. Tällä viikolla oli ollut kova ikävä kotiin ja omaan kouluun. Kyseltiin kihlatun kanssa että mitä ihmettä sinä ikävoit kun täällä kotona on aina niin paha olla. Ei osannut selittää mutta ikävöi varmaan vaan tietokonettaan. Ei se muuta ikävää voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti