Vaikka minulla on näin ihana parkkikiekko niin sitä ei täällä kotimaisemissa tarvita. Eikä sitä tarvita naapurikaupungissakaan. Joten kyllä Kuusikulman mamma on melkein ihmeissään kun "suuressa maailmassa" liikkuu. Maailmalla pitää pysäköinnistä aina maksaa ja pysäköinti ei todellakaan ole halpaa. Keskussairaalan parkkitalo vie minulta joka kerran monta monituista euroa. Maanantaina selvisin 2 eurolla kun viivyin reissulla vain vajaan tunnin. Kun esikoisen luokse menee kylään päiväaikaan niin pitää taas kaivella kukkaroa jotta auton saa kadun varteen parkkiin. Enää ei hotellinkaan parkkipaikalle saa autoa jättää ilmaiseksi ja viime viikkoisen hotelliyöpymisen parkkihinnaksi kertyi 11 euroa. Kun keskussairaalapäivänä menen vähän kaupungille shoppailemaan ja syömään niin se tietää muutaman euron parkkimaksua. Täällä maalla saa auton jättää kaupan pihaan vaikka päiväksi eikä kukaan tule parkkimaksua kyselemään. Ja aina löytyy parkkitilaa. Siksi kesällä tuntuukin yksi heinäkuinen viikonloppu suorastaan ahdistavalta kun joka paikka on täynnä autoja ja ihmisiä. Silloin minä kaivelen varastosta polkupyörän ja liikun sillä jos ihmisten ilmoille pitää Kuusikulmasta liikkua.
Maanantaiaamuna ajellessa kuuntelin radiosta Novaa ja siellä puhuttiin valtavista ruuhkista Kehä III:llä. Jonot olivat valtavan pituisia eivätkä liikkuneet mihinkään. Samaan aikaan minä ajoin 100 km:n tuntivauhtia eikä ketään muuta näkynyt. Varmaan muutama karhu, hirvi ja muut metsäneläimet olivat lähistöllä mutta pysyivät onneksi metsän puolella. Samalla mietin sitä että joku "viisas" taisi jokin aika sitten ehdottaa että Suomea ei kannattaisi pitää asuttuna ihan kokonaan vaan ihmisten pitäisi keskittyä asumaan vain tietylle alueelle. Eli varmaan yli puolet maasta annettaisiin rauhassa metsittyä. Kauhulla tätä ajatusta ajattelin!! En minä halua täältä maalta mihinkään muuttaa. Haluan asua omassa rauhassani, ajella ilman jonoja ja pysäköidä auton ilman pysäköimismaksuja. Toki kaupungeissa on joukkoliikenne järjestetty ja autolla ei tarvitse paikasta toiseen kulkea. Ja välimatkatkin ovat paljon lyhemmät kuin täällä maalla. Mutta osa meistä suomalaisista on varmaan minun tavoin "erakkoja" jotka viihtyvät täällä harvemmin asutussa kolkassa Suomen maata. Minulle riittää kotikunnan 2 ruokakauppaa, kukka-, kenkä, ja kodinkonekauppa, yksi ravintola, yksi pankki, 3 parturi-kampaajaa, yksi "aikuisten" naisten vaatekauppa ja yksi erikoisliike (koruja, pipoja, huiveja ja paikallisten käsityöläisten tuotteita). Kunnassa on terveyskeskus jonka lääkärille viikkojen jonot, samoin hammaslääkäriin. Päivystys on 25 km:n päässä. Kunnassa on toimiva päiväkoti ja muutama perhepäivähoitaja. Kouluna on yhtenäiskoulu jossa eskareista ysiin. Lukio lopetti toimintansa muutama vuosi sitten ja juuri sen takia 16v käy lukiota naapurikaupungissa. Näillä palveluilla päivästä toiseen pärjätään ja ollaan tyytyväisiä. Jos jotain erilaista ja erikoisempaa halutaan niin ajellaan vähän kauemmaksi; lähin vähän suurempi kaupunki on 90 km; päässä. Vielä suuremmat 120 ja 140 km:n päässä. Kun täällä on koko ikänsä asunut niin tähän on tottunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti